Vanhan laiturin ponttoonien kiinnitys uusiksi

Havaitsin keväällä, että ponttoonilaiturimme ponttoonien kiinnitysvanteet olivat ruostuneet osittain poikki. Eihän siinä auttanut muu kuin hinata laituri rannalle ja kääntää oikeaan "asennuskulmaan", eli selälleen.

Sinänsä se oli jo melkoinen urakka, koska märkä laituri painaa jonkin verran. Yhden miehen voimin tarvitsin kääntämiseen venevinssiä ja hieman neuvokkuutta.
Tuin laiturin maahan kääntösivultaan muutamalla maahan juntatulla laudan pätkällä. Sopivasti sen verran maan pinnalle, että stoppasivat laiturin karkaamisen vinssin suuntaan ja sitten veivaamaan.
Kuoliopisteessä oli syytä varmistella rauhallista maahantuloa, koska en halunnut rikkoa laituria päreiksi vaikka tasaiselle hiekallehan se oli kaatumassa. Asettelin vastatuet kaatumissuuntaan. Tukia siirtelemällä vuoorotellen laiturin molemmissa päissä, sain laskeutumiskulman sen verran matalaksi, että annoin laiturin pudota loppumatkan hiekalle. Molemmat ponttoonit kimposivat rytäkässä irti läpiruostuneista vanteistaan. Eipähän tarvinnut niitä sitten sen kummemmin irrotella.

Putsasin ponttoonit rokoista pohtien samalla, millä ihmeellä tulisin ne kiinnittämään kestävämmin kuin galvanoiduilla pannoilla, kuten valmistaja oli aikoinaan tehnyt.
Kierellessäni Etolat ja rautakaupat näin Starkissa litteää harmaavesipumpun muovista poistoletkua. Se oli n. 4cm leveää ja nailonilla punosvahvistettu. Eipä ruostuisi, ei venynyt ja vaikutti kestävältä.
Sitten katsastamaan kiinnikkeitä. Valintani osui rosteri (ruostumaton teräs) ruuveihin ja prikkoihin. Pussissa oli noin suunnilleen sopiva määrä molempia mutta ruuvit olivat liian heppoiset, joten ostin hyllystä niiden tilalle uudet tukevammat, tietysti edelleen rosteria.

Pantoja riitti edellisten kolmen sijaan neljä per ponttooni joten sain kiinnityksestä varmemman.

Myös kulmaraudat olivat läpiruosteessa, lähinnä paperin veroiset. Vaihdoin nekin ruostumattomasta teräksestä tehtyihin. Koska puuosat olivat vielä erinomaisessa kunnossa, ajattelin, että laituriin kannattaa sen verran sijoittaa, ettei ihan heti tarvitse sitä uudelleen korjailla.
Ponttoonien päädyt oli syytä tukea päittäin, koska edellisessä kiinnityksessä ne olivat päässeet liikkuman pituussuunnassa ja sellainenhan ei ollut mitenkään terveellistä pitkän päälle. Lisäsin pituussuunnassa sivuille painekyllästetyt törmäyslaudat. Ne siistivät sivut ja antavat törmäyskestävyyttä pintalaudoituksen päille. Asensin myös lisäponttoonin laakongin päätyyn, koska laakongin paino tahtoi painaa laiturinpään liian syvälle kuljettaessa.

Kun ponttooni ja alustatyöt oli tehty, käänsin laiturin jälleen uintiasentoon käänteisin toimin, vinssin ja laudanpätkien avulla. Nyt vain piti varoa, ettei laudat päässeet kampeamaan liikaa pelkästään ponttooneja vasten. Niin lujaksi en kiinnityksiäni uskonut. Kostean laiturin paino ponttooneineen oli useampia satoja kiloja.

Alla kuvasarjaa työmaasta.

Tässä vaiheessa alkaa laituriponttoonien uudelleen kiinnitys. Poistoletkukieppi odottelee leikkausta sopivan pituisiin pätkiin pannoiksi. Rosteriruuvilaatikko ja runsas määrä työkalujakin on valmiina.
Jos työkoneita puuttuu, käy Kivilinnan verkkokaupassa täydennysostoksilla. Suosittelen.

 Kulmaraudat ovat menossa vaihtoon. Edellisten irroitus oli melkein hankalampaa kuin uuden kiinnitys. Irroitukseen tarvitsin kirvestä, jonka terän kiilasin kulman taakse vasaralla, vanhan kulmaraudan kampanaulakiinnityksen irrottamiseksi. Kun toinen puoli oli irti, toinen lähti jo helpommin.

 Yksi ponttooni on kiinni ja toisen ponttoonin pannat odottelevat toisesta päästään kiinnitettyinä jatkotoimia.

 Tässä näkyy pannan kiinnityksen tukevuus. Ei pitäisi päästä karkuun noilla neppareilla.
Ruuvit ja prikat ovat, kuten mainitsin, ruostumatonta terästä.

Ja tässä olen lisännyt ponttoonin päätyyn liikkumisen estävän palikan.
Toisessa päässä on vastaava tuki. Pysyy paikoillaan.


Rakensin myös lisälaiturinpätkän neliskulmaisin ponttoonein.
Sen osat sahautin valmiiksi mittoihin Etelän puutavaran pojilla.
Runsaan pintalaudoituksen kiinnityksessä oli korvaamattomana apuna tyttäreni ja Makitan akkuporapari joista riitti ruuveille vääntöä ja kone molemmille puolille laiturilaudoitusta.

Kiitos kommentista Olli. Kuvat Ollin kommenttiin ovat tässä alla:
(kuvatekstit Hannu Kuukkanen)

Melkoinen urakka takana. Onneksi mukana on ollut konevoimaa.

Tässä kuvassa näkyy yksi järkevä kiinnitystapa uusille pannoille. Tätä kannattaa käyttää varsinkin silloin, kun kaikkia vanteita ei uusita joten on hankala päästä laiturin reunakoolingin taakse pantaa kiinnittämään. Jos panta venyy, on myös  helppo kiristää panta uudelleen kiinnittämällä.

Tässä kuvassa tämän laiturin osan alla on kulmikkaat palikkaponttoonit.