Vanha puuaita uusiksi perustuksia myöten

Vanha lauta-aita alkoi rapistua. Siinä on osittain maavalliksi rakennettua lekaharkkokivijalkaa ja osin pienempiin valumuotteihin valettua tolpanjalkaa. Itse aita koostuu lautaelementeistä jotka ovat kooltaan n. 2,0m x 1,80m. Pituutta aitaan kertyy portteineen n.61m. Elementtejä on 30 ja lautaa on elementissä n. 30m.

Kuntoarviossa totesin, että aidan kivijalkaosassa joka oli lekaharkkomuurin varassa, oli pintavalos rikkoutunut pahoin melkein koko matkalta. Syyllinen oli liian pintaan jäänyt betonirauta. Tein päätelmän, että jos betonirautaa ei saa vähintään 5cm syvyyteen betonivalun sisään, sitä ei kannata sinne laittaa ollenkaan tai sitten pinta on suojattava kosteudelta. Itse lekaharkko-osuus oli jaettu, aivan oikein, noin 5 metrin jaksoihin liikuntasaumoineen, joten se oli säilynyt suhteellisen ehjänä. Ainoat rapistumat ja murtuma olivat syntyneet kohdissa, joissa pintaan oli mahdollisesti päässyt imeytymään vettä talvella ja se oli irrottanut pinnasta pieniä palasia ja yksi murtuma oli matalassa osassa routimalla. Siinä kohtaa kasvoi puita, enkä ollut raatsinut kaivaa juuria ylös.

Itse lauta-aita oli haalistunut ja siinä kasvoi runsaasti sammalta. Olin kerran sen jo teräsharjalla putsannut ja paikkamaalannut mutta sammalisto oli kasvanut paikalle uudelleen.

Aidan pintalaudoissa oli aika paljon lahovikaa, samoin alalaudassa. Alalaudat poistin kokonaan. Ne oli laitettu lähinnä esteettisyyssyistä mutta eipä tuota paljon huomannut, kun ne sieltä sitten poistin.

Aidan pintalaudan olin pellittänyt jo pari vuotta sitten, joten se sai olla kuten oli. Vaakatasossa oleva puupinta ei kestä säässä edes kyllästettynä, koska siinä vesi tykkää seistä ja muhia.

Aloitin keväthelteillä (+10 astetta) aidan korjaustyömaan. Ensin piti kulmahiomakoneella katkoa vanhat betoniraudat jotta murtuneet betoniosuudet sai raivattua pois uuden valuun tieltä.
Tein valukaukaloa parikymmentä metriä murtuneen pintakakun valamista varten.
Se kannatti tehdä erissä, koska en halunnut ostaa muottilautaa sitä varten tarpeettomasti nurkkiin haitaksi. Aitalautaa sitten taas kyllä tarvittiin. Puolet portistakin piti uusia. Toinen puoli oli uusittu pellityksen aikoihin.

Murtumakohta vaati, ensin avarrusporausta. Siihen tarvittiin pitkä ja mahdollisimman suurikiviporanterä ja hyvä kiviporakone. Sen jälkeen avariin reikiin tungin vankkaa raudoitusta ja juotosbetonia, jotta harkot saatiin tuettua entiseen asentoon ja vahvuuteensa. Juotosbetoni valui hyvin myös murtumarakoihin joten paketista vaikutti syntyvän uuden veroinen jollei vankempikin.  

Kun pinta oli valettu uusiksi, alkoi lekaharkkomuurin tasoitusmassaus. Isompia koloja täytyi täyttää kerrostamalla. Paksu muurilaastimassa pystyseinässä ei asetu luotettavasti. Kuivalaastipussin kyljessä ilmoitetaan suurin levitysvahvuus. Kun muuri näytti tasaiselta ja kuivalta, vedin siihen päälle, kuten myös betonipinnan päälle, kivijalkamaalin estämään veden pääsyn kivimateriaaliin.
Jälkikommenttina: maamuuri, joka siis on toiselta puolelta maan peitossa on syytä eristää hyvin. Eristyskään ei näytä auttavan siihen, että kiivijalkamaali ei pysy lekaharkoissa. Saattaisi olla viisain käyttää kalkkimaalia tai muuta hengittävää maalia, koska lekaharkkojen kautta kosteus kulkeutuu myös alasuunnasta.

Puuosuuden pesin ensin painepesurilla. Maalipintaa ei tarvinnut säästellä joten sain kaiken sammaleen poistettua ja aita alkoi näyttää hyvältä jo melkein sellaisenaan. En kuitenkaan luottanut vanhaan maalipintaan enää joten maalasin koko aidan uudelleen parin kerroksen maalivahvuuteen.

Aita on jälleen syvän tumman ruskea ja kivijalka valkoinen.

Aika oli myös tehnyt sellaisen tempun, että porttia kannattanut osuus aidasta oli alkanut kallistua sen verran (salmiakkipastilli-ilmiö), että portti roikkui pari senttä vinossa. Sen sain korjattua asentamalla viimeiseen elementtiin (mistä kallistuma alkoi ei portin viereiseen) harusvaijjerin. Kallistumaa voi seurata vaikkapa vatupassilla, pystytolppa kerrallaan. Toisen pään vaijjerisilmukan valoin kivijalkaan ja toisen pään vaijjerisilmukan porasin läpi elementtien välisen tolpan, elementin  yläkulmassa. Sitten vain vaijjeri väliin ja kiristämään vaijjerikiristimellä. Johan oikeni koko aita ja portti menee jälleen kauniisti kiinni. Vaijjerin vahvuus kannattaa valita ajatuksen kanssa. Itse ostin 4mm vaijjeria joka näyttää toimivan ainakin minun tapauksessani. Vaijjerikiristin oli tarkoitettu ilmeisesti veneenmaston harusvaijjereille mutta näyttääpä kestävän myös aitatarkoituksissa. Kyllä siinä jokunen sata kiloa syntyy vetovoimaa.

Viemäriremppa sukittamalla

Omistan vanhan omakotitalon jonka viemäristö on peräisin jostain 60-luvulta. Viime kesän lopulla viemäri tukkeentui ja herätti karuun todellisuuteen, että se taitaa olla jo tiensä päässä.

Itse talossa viemärit, lämpö- ja vesijohdot saneerattiin muun remontin yhteydessä, joten niihin ei ollut syytä puuttua ainakaan toistaiseksi.

Päätin ottaa kustiksia viemärisukituksesta, koska se vaikutti järkevältä meidän tapauksessa. Talo on sen verran arvokkaalla tontilla, että jos se myydään, se tullaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuskaamaan kaatopaikalle ja tilalle rakennetaan rivari. Tästä syystä ja hankalasta liittymäkaivon sijainnista johtuen, sukitus olisi helpoin tie hoitaa viemäri toimintakuntoon ainakin 10-50 vuodeksi eteenpäin.

Valitsin keskihintaisen, sertifioidun, lähipaikallisen toimijan tarjousten joukosta. Toimitusaika oli n. puoli vuotta mutta itse työ kesti alle viikon paikkauksineen. Työn ajaksi saimme tilapäisen viemäripumpun joka ohitti päälinjan suurimmaksi osaksi asennustyötä, eli viemäri oli toiminnassa. Yhden vajaan vuorokauden ajan jouduimme säästelemään viemärin käyttöä, koska jätevesi päätyi n. 100 litran tynnyriin. Ohituspumppua ei voitu tilapäisesti käyttää, kun päälinjan liittymä sukitettiin.  Normaali WC:n käyttöä se ei estänyt. Sukittaja tarvitsi 3-vaihe voimavirtapistorasian työkoneilleen ja sen asennutin hyvissä ajoin ennen remonttia.

Viemärityömaalle sukitusfirma toi laitteita:”letkumankelin” ja pari kompressoria, joilla sukka paineistettiin kuivumisen ajaksi. Kulmahiomakonetta tarvittiin lattiakaivojen avauksessa ja rautaputken katkaisussa. Tietysti työkalupakissa oli runsaasti muuta pienempää työkalustoa. Paikalle tuotiin myös jäteveden tilapäiseen ohitukseen tynnyri jossa oli jäteveden ohituspumppu. Poistoletku vedettiin ulos kellarin ikkunasta pihakaivoon. Kellarista, kattilahuoneesta nousi rautaputkiliittymä ylös asuinkerroksiin. Remppa lähti etenemään tästä liittymästä kaupungin liittymään. Myös kaikki kellarin lattiakaivot ja käsienpesuallasliittymä sukitettiin tietysti.

Kellari pysyi yllättävän siistinä koko työmaan ajan. Tavarat saivat pääosin olla paikoillaan, ne vain peitettiin muovilla, jotta mahdollinen leikkauspöly ei tarttuisi ja kerääntyisi tavaroiden päälle.

Työmiehet myös siivosivat jälkensä ja veivät roskat mennessään, eli kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen työn suorittajiin.

Viemäri videoitiin asennuksen tarkistamiseksi. Kuvat kertovat, että periaatteessa voisi kuvitella kaiken olevan kunnossa putkien sisällä. Eniten kiinnosti liittymät (haarat) ja se meidän tukossa ollut ongelmapaikkamme. Siinä oli betoniputken sisälle päässyt tunkeutumaan raidan juurakkoa ja sen saneeraajat saivat kaivettua ulos putkesta. Putki vaikutti muuten ehjältä. Se ei ainakaan estänyt sukitusta, eikä juurakon kohdasta ole jäänyt näkyvää jälkeä myöskään videolle. Kaikki röörit on auki ja sikäli siis kaikki kunnossa.

Seuraavaksi on mietinnän alla vesijohdon liittymän saneeraus.

Alla tunnelmakuvia sukitetusta viemäristä:

Haarotuskappale 10 cm päässä lattiakaivosta.
Tämä siistittiin myöhemmin.

Lattiakaivon liittymä, Mustalla muovilla tilapäisesti tukittu.

 Tämä saattaisi olla juurien vaurioittama kohta.
Nyt kuitenkin putki on kovaa muovia, joten juuristo
ei enää pääse tunkeutumaan putkeen.

 

Käsienpesualtaan liittymä, (oletan).

 Liittymä kaupungin viemäriverkkoon. Eli sukitus päättyy.