lauantai 31. lokakuuta 2015

Vanhan omakotitalon kivijalan pinnoitus

Ensimmäisten taloremonttien aikoihin minulla ei ollut voimia tehdä talon kivijalalle muuta kuin slammata se hieman siistimmäksi hienojakoisella betonilaastilla.
Kun aikaa kului, alkoi epätasainen kivijalanpinta harmittaa yhä enemmän.
Ei auttanut muu, kuin aloittaa hommat pinnan siistimiseksi.

Työkaluiksi ja tarvikkeiksi tarvittiin: poravasara (+piikkaukseen sopiva talttaterä), hiomakivi (pieniin epätasaisuuksiin), oikaisua varten höylättyä lautaa vaakalinjalaudaksi ja lautaa josta voi sahata oikaisulinjoihin sopivia rimapaksuuksia sahapöydässä ja sahapöytä, oikaisurimojen kiinnittämiseksi betoniin tarvittiin teräsnauloja, pitkiä puuruuveja, laastikauha, vasara, akkuporakone, akkukäyttöinen ruuvimeisseli (ruuveihin sopivat kärjet), oikaisulaastia, laastinsekoitusämpäri ja vesiämpäri, leveä suti jolla voi esikostuttaa betonipinnan (tai puutarhaletku sopivalla suuttimella jolla saa aikaan hienojakoista sumua), pitkähkö laastinlevityslasta (teräs), lyhyempi laastinlevityslasta. Kuivalaastin annostelemiseksi on hyvä varata kauha, pikkulapio tai vastaava.
Tasoituslaastia. Itse valitsin hienojakoisen tasoitteen jossa oli kuitua seassa. Kuitu auttaa pinnan sitkoa lisäämällä, eli laasti ei rapise alas niin helposti ajan kuluessa. Loppusilauksen pinnalle antaa kivijalkamaali. Maali sulkee huokosia joten pinta ei laske kosteutta sisälle pinnoitteisiin mutta päästää vesuhöyryn ulos kivijalasta (kivijalan kuivana pysyminen).
Muovia tarvitaan ovien ja ikkunoiden suojaukseen. Maalarinteippi tai ilmastointiteippi käy suojamuovin kiinnitykseen. Ilmastointieippi kestää säätä paremmin jos suoja joutuu olemaan pitempään paikoillaan.

Laastin sekoituksen voi tehdä pienemmissä erissä suoraan ämpärissä tai suuremmissa erissä laastipaljussa (paljun koko ja massamäärä tarpeen mukaan). Laastin kertalevitystarve sanelee paljun koon. Pienemmillä kertalevitysmäärillä voi oikaisu muodostua hankalaksi ja suurila erillä saattaa betonin päälle levitetty ohuempi kerros kuivua ennen kuin tasoitus saadaan viimeisteltyä.

 Tässä "ENNEN" kuvassa näkyy kivijalan pinta alkuperäisessä, masentavassa asussaan.

Ensin oli piikattava taipuilleen betonilaudoituksen aiheuttamat pullistumat ja ulos työntyvät täytekivet. Tämä siksi, että muutoin oikaisukerroksesta olisi kasvanut järjettömän paksu.
Seuraavaksi oli täytettävä laastilla suurimmat kuopat. Oikaisulaastin maksimipaksuus oli pakkauksessa merkitty 50mm, joten syviä laajoja kuoppia ei ollut aiheellista jättää oikaisun alle.

 Piikkausta on jo tehty ja pystykorkolinjarima on kiinnitetty teräsnauloin betoniin korkomerkiksi. Pystylinjojen suoruus tarkistettiin vatupassilla ja naulauskohdan alle lisättiin korkoa jos rima ei ollut luonnostaan piikatulla pinnalla suorassa. Oikealla näkyy seinässä kiinni oleva ilmalämpöpumppu. Sen taustaa ei oikaistu mutta slammattiin kuitenkin siistiksi. Lämpöpumpun tausta on suojattava piikkauksen ja rappauksen ajaksi. Olisi viisatsa myös pysäyttää lämpöpumppu työn ajaksi.

Kun perustyö oli tehty, mittailin oikaisupinnan korkoja naulaamalla ohuita rimoja vatupassin säestyksellä pitkin kivijalan pintaa. Oikaisuohjaimet (rimat) oli asetettava vaakatasoon pitkän linjalaudan avustuksella. Tuollaiseksi vaakatason tarkistavaksi linjalaudaksi riittää pitkä suora lauta. Höylälauta on paras. Käytin kolmea eri pituutta (1, 2 ja 3 metrisiä). Pystyrimat sahasin pöytäsirkkelillä sopiviin korkoihin ja hienosäädin lisäkiiloin tai vuolemalla koloja, jos tarvetta ilmeni ja ilmenihän niitä paikoin.

Ikkuna- ja oviaukkojen ympärille sahasin sahapöydässä sopivaan korkoon, kiertävän puurimakehyksen suojaamaan ja ohjaamaan tasoituslaastin levitystä ao. aukkojen ympäri. Kehys on kiinnitetty ruuveilla ikkunapokaan, piiloon jäävälle alueelle.
Kulman linjalauta ja laastipinnan oikaisua avustava tasoituslauta vinossa ikkunan edessä. Lyhyt lauta toimi ahtaissa tiloissa. Oikealla yläkulmassa oleva "kaivon merkki" oli jätettävä näkyviin. Koska pinta ei sillä kohtaa noussut kuin puolisen senttiä en irrottanut merkkiä vaan kiersin sen maalarinteipattuna matalaan kuoppaan. Pitkä vatupassi (pilkoittaa oikealla) oli pakollinen työkalu linjalautojen kiinnityksessä.

Ikkunat ja ovet oli kierrettävä myös oikaisupinnan tasoon nousevilla kehikoilla. En halunnut kohtisuoraan nousevaa upotusta joten pinnoitteen viimeistelin vinoksi. Hyvän ulkonäön lisäksi se auttaa kulmia pysymään ehjinä mahdollisissa kolhuissa. Viistotut aukot auttoivat myös ovien avautumista ja veivät sadeveden pois puuosista. Sadeveden ohjailuun asensin lopuksi vielä pellit ikkunoiden ylä ja alareunaan.

Oikaisupinta on edennyt jo ikkunapieleen asti. Tälle seinänpätkälle tarvittiin vain yksi pystykorkorima oviaukon ja ikkuna-aukon väliin. Rima on oikaisun viimeistelyvaiheessa poistettu ja riman jättämä jälki on jo siloiteltu umpeen. 

Oven ja ikkunan ympäröimät kehykset ohjasivat pinnan suoruutta riittävästi. Vaakalinjalaudalla sai korkotilanteen hierrettyä oikeaan, suoraan tasoon.
Oikaisulaastia on syytä kastella kuivumisen aikana useamman päivän ajan. Kuivalla ja kuumalla ilmalla runsaammin, kostealla kelillä selviää vähemmällä. Sadetta ei ole syytä päästää kuitenkaan asettumattomalle pinnalle. Veden valumajälkiä jää helposti pintaan veden huuhtoessa kuivumattoman laastin seososan. Siksi kostutuskin tulee aloittaa vasta seuraavana päivänä tai yleensä vasta, kun pinta tuntuu kovettuneen. Aurinkoisena päivänä kannattaa laastipinta suojata auringonpaisteelta tai jättää oikaisu sopivampaan ajankohtaan. Pilvipouta on erinomainen.

Tässä on kokonaisnäkymä kivijalan oikaisusta oven ja ikkunan ympärillä. Oikealla oleva pinta on jo täysin kuivunut ja vasemmalla, ikkunan pieleen ulottuva osuus, on kostutusvaiheessa kuivumassa. Työsaumat saa melko hyvin näkymättömiin, mikäli tällaisia tarvitaan. Työsauma kannattaa jättä mahdollisimman kapeaan kohtaan. Tässä se jää ikkunan alle. Edellinen sauma oli oven yläpuolella.

Valmista oikaistua pintaa. Ikkunapielen viistous näkyy ikkunan vasemmassa reunassa. Jotta viistouksen sai tehtyä oikeaan paikkaan, oli rimakehys ensin purettava tieltä. Kun laastipinta on suora, on sen avulla helppo muovata viistopinta terävällä sementtilastalla. Tässä kuvassa ikkunaan, ylös ja alas, on kiinnitetty sadevesiä ohjaavat pellit. Sininen väri on pellin suojamuovi.
Maali puuttuu vielä kivijalan pinnasta

Kivijalka oikaistuna ja maalattuna. Vasemmalla taustalla näkyy luonnonkivipintainen lyhyt portaikko-osuus, joka on tarkoituksella jätetty luonnolliseen muotoonsa. Pinta on ainoastaan paikkasaumattu ja maalattu.


tiistai 13. lokakuuta 2015

Talon tiilirungon murtuma

  Ostaessamme 2000-luvun taitteessa 70-luvun omakotitalon, oli sen hinnassa huomioitu mm. maan painumisesta johtuvat tiilirungon  murtumat.  Pahin murtumakohta oli uuden ja vanhan osan liitoksessa, jossa oli tehty sekä suunnittelu-, hyväksymisprosessi- että rakennusvalvontavirheet nipussa. Uusi, paalutettu osa, oli rakennettu osittain vanhan maavaraisen päälle ja varaan. Vanhassa oli jo painumaa kirjattu pariinkin otteeseen, mutta silti suunnittelija suunnitteli uuden osan toisen kerroksen tiiliseinineen vanhan rungon varaan.
  Reilut 10-vuotta ehdimme asua ennenkuin murtuma alkoi hermostuttaa ja lähetin oheiset kuvat H:gin kaupungin rak.virastoon kysyäkseni, miten toimin ennenkuin seinä kaatuu päälle. Ohjeet tulivat nopeasti: Z-lupa haettava ja korjaus pätevän valvojan valvonnassa. Purkamisen saa aloittaa heti.
  Päätin heti, että tiiliseinä puretaan kokonaan niiltä osin, kun se on vanhan kuormana ja uusi seinä tehdään kokonaan puusta. Vain yhden takaseinän murentuneen ikkunanpielen muurasin uudestaan vanhoilla tiilillä ulkonäön vuoksi.  Energiasäästöjäkin saimme, sillä tiiliverhoilun sijaan saimme reilun vuorivillaeristeen.
  Työjärjestyksenä meillä oli, että sitä mukaan, kun puretaan, seinä myös suojataan tai tehdään valmiiksi. Yhtään kastumiselle arkaa kohtaa ei jätetty suojaamatta.  Tosiasiassa kesän mittaan Z-luvan saanti kesti ja kesti, joten seinät oli jo maalattukin ennenkuin lupa lopulta tipahti postilaatikkoon juuri ennen syyssateita.
  Valvoja poikkesi pari kertaa projektin kestäessä ja teki loppukatselmuksenkin huomautuksitta. Erilaisia ehdotuksia ja muita ta huomiota hän teki noilla käynneillään ja ihan hyvä niin vaikka meillä omasta takaa myös kokemusta oli kohtuullisesti.



Koko seinä oli poikki ikkunan vierestä katolle asti

Tässä mittakaavaa tilanteesta

Tässä kuvassa on jo leka ja porakone (tietysti https://www.kivilinna.com/) :sta

Tässä kuvassa mittakaavaa seinän suunnassa. Tuo "päällekaatuminen" oli jo lähellä sillä purettaessa selvisi, että osa tiiliseinän tukilangoista oli kiinni vain eristevilloissa toisesta päästään.

Eristeissäkin ja niiden asennuksessa olisi ollut  huomauttamista rakennusvaiheessa

Tässä purkutyö on edennyt jo 2/3-osaan. Takaseinä on jo ummessa.

Mineraalivillaa tiilen sijaan ja uudet tuulensuojat päälle ja vielä rimoitus pintalaudoitukselle.


Tässä kuvassa viimeistelemme julkisivua. Molemmille puolille saimme samalla ikkunat, sillä tuo yläkerta oli vain yhden pienen kattoikkunan valaisema päivänvalolla ja hätäpoistumisteitä ei ollut lainkaan! Nyt on: Ikkunasta pääsee vanhan puolen katolle turvallisesti.
Kaikki käyttämämme työkalut ja koneet saimme kätevästi ja edullisesti: https://www.kivilinna.com

 Pintamaalia vaille valmis. Maalausta helpotti valmiiksi pohjamaalatut seinäpaneelit. Laudotus vietiin yli koko julkisivun ihan vain ulkonäkösyistä. Väriksi valikoitui tiilenkeltainen öljymaali.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Tuulettumaton alapohja

  70-luvun tiilirunkoisen omakotitalomme maavarainen alapohja osoittautui varsin kosteaksi tilaksi ja lisäksi sieltä puuttui kokonaan tuuletus. Eipä mitään hätää, kun 30cm:n lattiassa oli parikymmentä senttiä betonia kahdessa kerroksessa ja välissä 100-millinen  korkkieriste. Betonin yläpuolella on rakennusmuovikalvo ja sen päällä vasta karhuntaljaeriste. Lämmöt siis olivat turvassa, mutta 60x60cm lattialuukusta kurkisteltaessa aukosta nousi ummehtunut ilma. Ei hyvä merkki ja lähempi tarkastelu osoitti, ettei minkäänlaista tuuletusta ollut koko tilassa ja kosteuskin hieman arvelutti.
Syy saattoi olla siinä, että alapohjan taso oli liki lattian paksuuden verran pihamaan alapuolella, joten mahdolliset läpiviennit olisi pitänyt putkittaa hankalasti, näkyvästi ja jopa rumasti. Rautakaupasta saatavat, keskellä kukkapenkkejä törröttävät ilmastointiputket, eivät ole monellekaan emännälle mieluisia kapistuksia. Eivät meilläkään, varsinkin, kun niitä olisi pitänyt olla viisi molemmilla sivuilla.
  Helpotusta tuuletusprojektille tuli siitä seikasta, että koko tila on lähes kävelykorkuinen ja poraukset saattoi tehdä sisältä päin helposti hieman yläviistoon.
  Kehittelin timanttiporailujen jälkeen 100mm:n harmaasta PVC-viemäriputkesta ulkoseinän pintaa ylös nousevan ilmastointiputken siten että halkaisin tuon putken ja tulppasin muovinpalalla ja teholiimalla alapään ja yläpäähän tein 2-mm:n RST-verkosta putken muotoisen ja n.10cm pitkän “hattuosan” kannella. Samalla tavoin liimaamalla kannen kiinni verkko-osaan . Putki on tapauksessamme n.40cm pitkä. Tuota verkko-osaa voi liikuttaa putkessa ilman vaihdon säätämiseksi tai sitten painaa talveksi lähes kiinni. Tiiviys on seinää vasten huono, joten aivan kiinni se ei mene eikä ole tarkoituskaan. Seinän läpiviennissä minulla on myös samaa RST-verkkoa molemmin puolin ötököitten pääsyn estämiseksi. Putket kiinnitin seinään keskeltä yhdellä RST-ruuvilla, koska alapää tukeutui hyvin maahan. “Kellarimme” on melko suuri, joten jouduin rakentamaan noita "pönttöjä" 10 kappaletta.  Ihan siistejä ovat harmaat putkenpuolikkaat harmaalla seinällä.

RemonttiHeiska

Älkää olko huolissanne tuon rännin vesistä. Tuossa alla näkymättömissä on salaojakaivo johon vedet juoksevat turvallisesti eivätkä siis kellariin.

Muutamassa kohden jouduin timanttileikkaamaan myös noihin käytävälaattoihin aukon putkille.