Hulevesijärjestelmä vanhaan omakotitaloon

Kun ostimme vanhan omakotitalon joskun 1975 paikkeilla, sen kellariin oli, edellisen asukkaan kertomuksen mukaan, tullut joskus vettä.

Ensimmäisten töiden joukossa oli salaojan lisääminen rinteessä olevan talon ylärinteen puolelle. Vesi pääsi sieltä valumaan suoraan kivijalan alle. Kivijalka oli katkennut talven aikana routimisesta johtuen. Routiminen syntyi, koska kivijalan alle päässyt vesi jäätyi siellä. Oli rakennettava salaojituksen jatkeeksi umpinainen putkisto jolla vesi johdettiin salaojasta alarinteen nurmikolle.

Tämän lisäksi tarvittiin umpinainen hulevesiputkisto jolla johdettiin jälkeen päin asennettujen rännien syöksytorvien vedet kahden kokoomakaivon kautta samalle nurmikollen. Räystäskourujen puute oli jopa lahottanut verholautaa, veden päästessä valumaan seinää myöten ohjaamattomana.

Tässä hulevesijärjestelmän viimeinen kokoomakaivo. Siihen on liitetty katolta tuleva syöksyputki (valkoinen) ja yksi tuloputki toiselta syöksytorvelta (ylinnä)  ja kaksi lähtöä imeytykseen (oikealla). Alkuosa putkista (harmaa umpiputki) vie veden nurmikolle, etäälle rakennuksesta ja loppuosa putkista on reiällistä salaojaputkea joka päästää veden imeytymään maastoon. Matala purkukaivo on kivillä naamioituna imeytysputkien päässä siltä varalta, että vedentulo ylittää imeytyksen. Näin on mahdollista helposti myös nuohota helposti tukkeutuva putki kaivolta kaivolle. Imeytysputkeen tahtoo kasvaa puiden juuria sen reikien läpi ja ne tukkivat putket aikaa myöden. Syöksytorvet on hyvä asentaa siten, että ne saa helposti siirrettyä pois kaivosta ja kaivonkannen auki. Yleisenä käytäntönä on, että syöksytorvi on kokonaan irti kaivosta mutta tässä tapauksessa en kaivannut pisraakaan ylimääräistä vettä kaivon ulkopuolelle, maasto-olosuhteista johtuen.
Kuvassa kivijalkaa vasten näkyy styrox-levyt kylmänsiirtymää estämässä. Styroxin takana, seinäävasten on muovikalvo estämässä kosteuden imeytymistä kivijalkaan.

Kun kaivanto oli täytetty salaojahiekalla, päälle asennettiin lisäksi 10 cm styrox-levyt viistosti, johtamaan pintavedet pois kivijalasta ja vähentämään maan routimista kivijalan ympärillä.

Vajan portaikko

Yli puolen metrin kynnyskorkeus vaatii portaat. Tässä näkyy vajan keskikohdalle, lattian tueksi lisätty lekaharkko, sekä portaikkoa varten asennetut lekaharkot. Kuntta pois moreenia myöten ja sepeliä alle tasoitteeksi ja vesisillan katkaisemiseksi. Vaaitus menossa.

Portaikosta päätettiin tehdä vajan levyinen. Ohjauslauta kiinnitettiin vajan sivuseinän alaosaan, lattiarunkoon. Ensimmäinen reisilankku on asennettu. Se propattiin kiinni lekaharkkoon. Leveämpi yläporras vaati oman niskarakenteensa joka tuettiin reisilankkuun. Porraslaudat ovat 120mm leveät ja normaaliaskelmaan riittää raotettuna hyvin kaksi lautaa. Yläportaassa on lautoja kolme.

Tässä kuvassa näkyy miten viimeinen porrasaskelma tulee lepäämään lekaharkon päällä. Kannattaa muistaa laittaa, tällaisessa tapauksessa, kattohuopalevyn kappale portaan ja harkon väliin kosteuden kulun estämiseksi. Vasemmalla näkyy koivunrunko. Se jätettiin kasvamaan ja portaista jouduttiin katkaisemaan alin, uloin lauta sen vuoksi. Kestopuun sahauspinnat kannattaa lahosuojata, koska puunsuoja-aine ei ole puun sisälle juurikaan imeytynyt.

Kun reisilankun leveys ei riitä, on kannatusta jatkettava laudanpalasilla. Yläportaalla on kannatin jo tehty. Rosteriruuvit kestävät kestopuun hapot. Suosittelen. Uloimpiin reisilankkuihin laitettiin myös kannattajat joka askelmalle, paitsi alimmalle, joka lepää lekaharkon päällä. Se kiinnitettiin vielä pitkillä ruuveilla reisilankkuun. Ei keiku.

 Portaat lähes valmiina. Vasemmasta reunasta puuttuu koivun jälkeen pieni pala porrasta otsalautoineen. Laajakantti vääristää - portaat eivät levene vaan ovat sivuseinien kanssa suorassa linjassa. 

Työkaluvaja

Tilasin valmispakettityökaluvajan erikoistoimituksena. Erikoista tilauksessa oli 1) vajaa piti pidentää standardi mitoistaan metrillä 2) se piti toimittaa elementteinä (normaalitoimitus oli koottuna) 3) elemettien paino tuli olla kahden henkilön kannettavissa mitoissa.

Tilaus onnistui ja toimituskin tuli sovittuun aikaan. Ihmetystä herätti ensin toimitetun paketin koko mutta se selvisi paketin avattuani. Pohjarunko oli kahdessa kappaleessa (painon vuoksi).

Kevät oli vähävetinen, joten paketti piti toimittaa saareen liian lähelle normaalia vesirajaa. Se tarkoitti, että paketti oli hinattava pari metriä ylemmäksi turvaan nousevalta vedeltä. Elementtejä ei voinut vielä siinä vaiheessa purkaa ja kantaa rakennuspaikalle, koska oli Juhannus ja kavereita ei ollut tarjolla apupojiksi. Sadepeitekin oli hyvä säilyttää mahdollisimman ehjänä.

Ei kun koolinkia ja kapuloita alle ja vinssi laulamaan. Pyöreät rullapuut auttavat kitkan poistoon.
Sadekausi alkoi sopivasti ja se ennustaa aina veden nousua joka sitten tapahtui mutta elementtipino oli jo turvassa kuivemmassa paikassa.

Edellisenä kesänä piti perustaa vaja eli alle neljä lekatolppaa. Kahdelle etummaiselle löytyi tukevat kivet sopivilta kohdin ja kaksi takimmaista perustettiin poistamalla turvekerros moreenin päältä ja lisäämällä sepeliä lekatolpan alle tasoitteeksi ja vesiesteeksi. Kuvassa tolppia vaaiettiin lautojen avulla. Kun pohjakehikko saapui kahdessa osassa, oli keskelle lisättävä kolme tolppaa liitoksen alle. Muuten pohja olisi notkunut aikaa myöten.


Käytin myös vanhaa hyvää letkuvaakaa vatupassin lisäksi. Ristimittaakin piti tarkistella useampaan otteeseen (kulmittaismitta joka kertoo, että kulmahalkaisijat ovat yhtä suuret), jotta perustus olisi jokasuhteessa suorakulmainen. Korkoa osoittava linjalanka näkyy punaisena.

Kiven päälle muotin teko oli hankalaa mutta uretaanilevyjä oli helppo muotoilla. Lukitsin pohjavaloksen ja tolppaharkon betoniraudoilla kiveen. Lopuksi täyttövaloin muotin oikeaan korkoon.

Tässä mökki on jo jopa maalattuna ja peltikatto päällä. Elementeissä oli vain pohjamaali.
Katon pellityksestä alla tarkemmin.


Peltikaton alla on aina hyvä olla aluskate kondenssiveden sisätiloihin valumisen esteeksi. Tässä katossa oli umpilaudoitus, joten muovikate ei tullut oikeasti kysymykseen. Alle laitettiin alushuopa. Koska peltien kiinnitykseen tarvittava rimoitus olisi tukkinut veden valumatien, rimat nostettiin kahdella huovanpalasella jokaisesta kiinnityskohdastaan irti aluskatteesta. Rimojen välien tuli olla sopiva peltien kantokyky huomioiden. Tässä tapauksessa tuo n, 40 cm riitti. Pystyssä on välistystä helpoittava irtonainen mittatikku. Makitan akkuruuvari on tietysti ostettu Kivilinnasta.

Tässä näkyy tuo valumarako. Riittää kondenssivedelle hyvin. Räystäspelti on aina hyvä kosteudenturva. Huopa liimataan peltiin bitumiliimalla.

 

Harjatilanne aiheutti yhden ongelman. Harjapelti oli liian kapea ja sen reunan alle ei olisi ollut riittävästi tilaa myrskytiivisteelle. Saaressa myrskyihin on syytä varautua paremmin, kuin sisämaan metsiköissä. Tilasin leveämmän harjapellin. Vasta oikean puoleinen päätypelti on paikoillaan. Sen alle oli, pellin kiinnitystä varten, asennettava lista. Harjapellin pituudesta riittää peitelevyksi päätyyn.