Kevät oli vähävetinen, joten paketti piti toimittaa saareen liian lähelle normaalia vesirajaa. Se tarkoitti, että paketti oli hinattava pari metriä ylemmäksi turvaan nousevalta vedeltä. Elementtejä ei voinut vielä siinä vaiheessa purkaa ja kantaa rakennuspaikalle, koska oli Juhannus ja kavereita ei ollut tarjolla apupojiksi. Sadepeitekin oli hyvä säilyttää mahdollisimman ehjänä.
Ei kun koolinkia ja kapuloita alle ja vinssi laulamaan. Pyöreät rullapuut auttavat kitkan poistoon.
Sadekausi alkoi sopivasti ja se ennustaa aina veden nousua joka sitten tapahtui mutta elementtipino oli jo turvassa kuivemmassa paikassa.
Sadekausi alkoi sopivasti ja se ennustaa aina veden nousua joka sitten tapahtui mutta elementtipino oli jo turvassa kuivemmassa paikassa.
Edellisenä kesänä piti perustaa vaja eli alle neljä lekatolppaa. Kahdelle etummaiselle löytyi tukevat kivet sopivilta kohdin ja kaksi takimmaista perustettiin poistamalla turvekerros moreenin päältä ja lisäämällä sepeliä lekatolpan alle tasoitteeksi ja vesiesteeksi. Kuvassa tolppia vaaiettiin lautojen avulla. Kun pohjakehikko saapui kahdessa osassa, oli keskelle lisättävä kolme tolppaa liitoksen alle. Muuten pohja olisi notkunut aikaa myöten.
Käytin myös vanhaa hyvää letkuvaakaa vatupassin lisäksi. Ristimittaakin piti tarkistella useampaan otteeseen (kulmittaismitta joka kertoo, että kulmahalkaisijat ovat yhtä suuret), jotta perustus olisi jokasuhteessa suorakulmainen. Korkoa osoittava linjalanka näkyy punaisena.
Katon pellityksestä alla tarkemmin.
Peltikaton alla on aina hyvä olla aluskate kondenssiveden sisätiloihin valumisen esteeksi. Tässä katossa oli umpilaudoitus, joten muovikate ei tullut oikeasti kysymykseen. Alle laitettiin alushuopa. Koska peltien kiinnitykseen tarvittava rimoitus olisi tukkinut veden valumatien, rimat nostettiin kahdella huovanpalasella jokaisesta kiinnityskohdastaan irti aluskatteesta. Rimojen välien tuli olla sopiva peltien kantokyky huomioiden. Tässä tapauksessa tuo n, 40 cm riitti. Pystyssä on välistystä helpoittava irtonainen mittatikku. Makitan akkuruuvari on tietysti ostettu Kivilinnasta.
Tässä näkyy tuo valumarako. Riittää kondenssivedelle hyvin. Räystäspelti on aina hyvä kosteudenturva. Huopa liimataan peltiin bitumiliimalla.
Harjatilanne aiheutti yhden ongelman. Harjapelti oli liian kapea ja sen reunan alle ei olisi ollut riittävästi tilaa myrskytiivisteelle. Saaressa myrskyihin on syytä varautua paremmin, kuin sisämaan metsiköissä. Tilasin leveämmän harjapellin. Vasta oikean puoleinen päätypelti on paikoillaan. Sen alle oli, pellin kiinnitystä varten, asennettava lista. Harjapellin pituudesta riittää peitelevyksi päätyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti