Keväällä tuli kaksi puhelua, jotka kertoivat laiturimme seikkailevan keskellä salmea. Itseasiassa myös keskellä laivaväylää. Kiirehdin paikalle venetaksin avuin (koska oma vene oli nostettuna teloille) ja totesimme laiturin raahaavan mukanaan yhtä laituripainoista, joka oli tarttunut vedenalaiseen sähkökaapeliin. Onneksi kaapeli oli poistettu vanhentuneena käytöstä joten mitään riskiä tai vahinkoa, ei tilanteessa ollut. Ainoastaan haitallinen sijainti.
Kyseinen päivä oli tietysti sunnuntai. Venetaksin kuljettaja avusti asentamalla laiturin merkiksi kaksi oranssin väristä ponttoonia ja jäin odottelemaan arjen saapumista, jotta laituri saatiin hinattua pois väylältä ja kiinnitettyä uudelleen asianmukaiselle paikalleen.
Ajelehtiminen oli seurausta kolmen ankkuripainoiketjun katkeamisesta. Ne olivat ruostuneet ja katkesivat kevään myrskyissä. Jäätön talvi ei ilmeisesti aiheuttanut sen kummempaa ongelmaa. Tosin matalaan rantaan jäätyneenä ponttoonilaituri olisi, kenties, pysynyt aloillaan?
Keväisin, jäineen nouseva vedenpinta ja myrsky, ovat kyllä usein kiskoneet laituritolpat ylös savipohjasta. Näin oli käynnyt useina vuosina aiemmin mutta laituri oli jäänyt paikoilleen ankkuripainojensa varaan.
Tämä johti siihen, että laituripainojen kettinkien paksuutta nostettiin uusittaessa rajusti, samoin ankkuripainojen kokoa lisättiin. Nyt laituri on pysynyt rannassa ja tolpista päästiin eroon.
