Keittiökaapiston riippuva asennus

Keittiökalusteet olivat aikansa eläneet ja ne päätettiin vaihtaa uusiin.
Ongelmia tuli, kun hyllytavarana ei saatu mitä haluttiin. Räätälöityihin kaapistoihin ei ollut varaa.
Vaatimuksina oli: läpiantokaappi lasiovilla ja yläkulmakaappi samaan henkeen lasitettuna. Läpiantokaapin piti olla tietysti ilman välitukipuita.

Ikean kaapisto valittiin lähtökohdaksi ja siitä sitten tuunattiin kaapit noiden vaatimusten mukaan.
Valmiskaapit eivät olleet läpiantokaappeja, eikä kulmakaapissa ollut lasiovia. Yläkaapistoa ei oltu suunniteltu ripustettavaksi. Nämä ominaisuudet oli sitten rakennettava vaatimusten mukaisiksi ja varmistettava, että kaapit kestävät ripustuksen painon sisältöineen.

Työkaluja tarvittiin: akkuporakone, ruuvimeisseleitä tai ruuviväännin, kiintoavainsarja pulteille, rautasaha, silitysrauta hyllyreunanauhan kuumaliimaukseen.

 

Ikean kaapiston koossapysyminen perustuu suurelta osin takaseinälevyyn joka piti läpiantokaapistossa poistaa. Myös kulmakaappi oli kahdelta suunnalta takaseinällinen. Siitä poistettiin toinen seinä. Tuuletinkaappiin jäi takaseinä, koska sen sisus ei kaivannut esittelyä. Kuvassa näkyy kaappien katolla musta, läpipultattu kulmarauta joka pitää kannatuksen tasaisena ja jakaa ripustuksen voimaa tuuletinkaapin kattolevyssä.

 

Tämä kuva on "takaseinien" puolelta. Hyllyjen reunat oli "nauhoitettava" valkoiseksi reunanauhalla ja takaseinien tilalle kiinnitettiin saranalliset lasiovet. Tässä on asennettu tukien päälle kulmakaappi ja yksi seuraava läpiantokaapi. Kulmakaappiin tuli kaksi ovea, toinen niistä on paikoillaan.

 

 Tässä vaiheessa keskelle on asennettu tuuletinkaappi jonka takaseinään kiinnitettin kiiltävä valkoinen ovilevy (sininen on suojamuovi). Kaapit kiinnitettiin toisiinsa seinistään ja katolle asennettiin lisäksi kulmarauta. Pöytälevy oli sahattu tehtaalla liian pitkäksi ja se jouduttiin lyhennyttämään. Koska alakaapistossa oli ruma takaseinälevytys, se peitettiin kiiltävillä peitelevyillä. Kaapisto seisoo vielä alapuolelta tuettuna, koska ripustusta ei ole tehty.

 

Alatukien poistamiseksi tarvittiin tuuletinkaappiin vankka ripustus. Ripustus tehtiin neljällä 10 mm:n jengtangolla jotka kiinnitettiin yläpäästä kattoon vahvoilla ankkuripulteilla. Pultin kierre liitettiin jengatankoon jatkoholkilla. Kattomateriaalin ja rakenteen kestävyys on syytä tarkistaa jo keittiösuunnitteluvaiheessa. Tuuletin liitettiin ulos menevään tuuletusputkeen. Oikealla näkyy yläkaapiston päätylevy. Sen tarkoitus on lähinnä pitää kaapisto ojennuksessa paikoillaan ja tukea viimeistä kaappia. Ripustusta suunniteltaessa on hyvä muistaa, että kaapiston sisällä olevat astiat painavat melkoisesti. Tässä tapauksessa kyseessä on lasitavara.

 

Jengatangot päälystettiin siisteiksi alumiiniputkilla. Kaapin päälle piiloon, vedettiin johtokouruissa
kaappien valot.

 

Tuuletinkaapin ripustuksen kiinnitys kaapin katossa. Jengatangot kiinnittyvät kulmarautoihin, jolloin saatiin seinästä lisää tukevaa ripustuspintaa.Katto ei olisi ripustusta yksin kestänyt. Tuuletinkaappi kannattelee yksin koko kaapiston keskiosaa ja kannatus jakaantuu katolle pultatulla kulmaraudalla.

 

Ripustuksen suunnitteluvaiheessa on tärkeää tutkia katon rakenteen kestävyys. Ankkuripultti on vahva mutta kattomateriaalli saattaa murentua tai rakenne olla liian heikko kannattamaan raskaita kaapistoja.  Ankkuripultin häntään on kiinnitetty kierretanko jatko-osalla. Mutteri kuuluu ankkuriosaan. Kiinnityksen voi viimeistellä valkoisella prikalla tai pyöräyttämällä Teramassaa katon ja pultin rajaan. Tässä kiinnitys on niin siisti, että se ei kaipaa mitään.

 

 

Kaapiston ripustusta varten kaappirivin kattoihin kiinnitettiin kulmarauta joka piti kaapit linjassa ja jakoi ripustusvoiman tasaisemmin kaapeille. Tässä valokaapelit ja tuulettimen sähköjohto kulkevat rinnan kulmaraudan kanssa. 

 

Kaapiston katolle kiinnitetty 3x3 cm:n kulmarauta pitää kaapiston ripustuksen ryhdissä ja jakaa ripustuksen painoa. Jokaiseen kaappiin on läpipultit ja sisäpuolella leveä prikka painoa tasaamassa. Lastulevy ei ole kovinkaan kestävä materiaali. 

 

Kulmakaapin sisäkulmaan asennettiin myös lasiovi. Koska kulmakaapin aukko oli hieman liian leveä vakio-ovelle, oven saranareunaan kiinnitettiin valkoinen lista.

 

Kaapiston ripustus ja ovitus valmiina. Lopuksi poistettiin siniset suojamuovit.
Alakaapisto on vakiotavaraa ja toimii sellaisenaan. Vain kiiltävät taustalevyt kiinnitettiin takaseinien siistimiseksi "läpianto-osan" alakaappeihin. Sitten vain kahvinkeittoon. Piirakka on jo valmiina odottamassa.

Rantavaja valmistuu ja maalataan

Seuraavana kesänä rantavaja valmistuu maalauksineen 15.8.08

Meillä oli huono onni laiturin kanssa edellisenä talvena sillä se oli keväällä kadonnut rannasta. Ensitöikseen piti tilata uusi laituri. Onneksi erilaisia pikkutöitä riitti tehtäväksi, koska materiaalikuljetukset ilman laituria olisivat olleet todella haasteellisia.
Oli pärjätättävä niillä materiaaleilla mitä käsillä oli.
Aluksi tein ilmastointiaukon varastorakennuksen sisätilan ja ulkotilan välille. Se piti porata 100mm aukoksi seinärakenteiden läpi. Ensin piti väin löytää sellainen kohta jossa ei osuta kannattavaan palkkiin tai vaakakoolaukseen. 100mm:n muoviputki läpi, venttiili sisäpuolelle ja ritilä ulkopuolelle.
Ovikin oli jo työmalla joten sen pystyin asentamaan. Materiaalia oli myös lattiaan ja portaikkoon.

Ilma suosi rakennustöitä keväällä mutta sitten alkoivat sateet. Sopivasti juuri kun maalaustyöt olisivat alkaneet.
Kaikkiin pintoihin valittiin paras mahdollinen (kestävin) maali, joka oli maalarien suositusten mukaan pellavaöljypohjainen öljymaali. Kallis kuin mikä mutta näissä merenrantaolosuhteissa ei kannattaisi säästellä jos aikoi pitää rakennuksen kunnossa. Sen pitäisi kestää säätä ja torjua hometta ja sammalta. Hm... tähän voimme palata myöhemmin.

Hannu Kuukkanen uiskentelemassa rakennusurakan tauolla Suomenlahdessa.

Ovessa oli trukin aiheuttama kolhu joten soitto tehtaalle josta saapui korjaajamies paikalle. Venttiili oven yläpuolella. Korvausilma tulee oven kynnyksen alta. Sisäseinät päällystettiin kosteuden kestävällä kipsilevyllä. Sateiden aikaan oli aikaa loveta kipsilevyt kiertämään kattopalkkeja. Seinät pohjustettiin Prelin primerilla. Se oli mattamaali ja seinät näyttivät upeilta. Se täytyi tosin päällemaalata Linalilla joka oli kiiltävää. Jonkin verran auttoi maalin mattaus lisäaineella.Mattapinnalla on ikävä ominaisuus kerätä pölyä ja pöly on metsässä pääasiassa siitepölyä. Siitepöly taas homehtuu kosteissa oloissa. Tämä tarkoittaa mustia pisteitä seinissä ja katossa joita täytyy pestä parin vuoden välein. Pintaverhous on tehty ja sisämaalaukset oli hyvä tehdä kun ulkona satoi. Vihreä muovikate on suojaamassa maalattuja seiniä myrskyisiltä vaakasateilta. Pohjamaali on paikoillaan. Kaiteet on suojattu muovein sateista johtuen. Maalaustelineen ylälava on purettu kuvauksen tieltä. Ikkunoissa on sanomalehteä suojaamassa maaliroiskeilta.. Sisätila maalattiin matta Linalilla. Tyttärenir Maria maalaa seinää terassilla. Ensimmäinen pintamaalikerros oli liian vihreä joten seuraava maalierä taitettiin enemmän harmaaksi. Terassi on maalattu sisäpuolelta. Lattiat on painekyllästettyä terassilautaa. Sisätila nähtynä ikkunan kautta. Lattia on sivelty kolmeen kertaan venelakalla. Terassi länteen. Portaat vievät alas rannalle. Öljymaali kuivui useita päiviä. Koko maalausoperaatio kesti useita viikkoja. Vesien hallituksi poistamiseksi katolta asennettiin heti räystäskourut ja syöksyputket jotka vievät veden hiekan alla rannalle. Mussa tapauksessa vesi olisi vienyt kivijalan suojaksi tuodun hiekan mennessään.. Kävelysilta etelään. Rinteen jyrkkyydestä johtuen sillan jatkeena on portaat. Rakennustarkastus on suoritettu ja rakennus on hyväksytty. Max Sundman toimi Sipoon rakennustarkastajana (vasemmalla) ja oikealla on Ilkka Heinonen, vastaava mestari ja rakennesuunnittelija. Voit verrata suunnitteluvaiheen mallinnusta 3D animaationa (6Mt AVI), tai verrata rakennusta värimalliin. Huomaa, että portaikkoa on kavennettu, eli mallinnuksesta oli jotain hyötyäkin.

Rantavajan rakennustyöt runkovaiheessa

Seuraavana kesänä aloitettiin varsinainen rakennustyö.
Kivijalkojen päälle rakennettiin ensin pohjapalkisto. Jännevälit olivat melko suuret, kolme metriä pisimmillään, joten näin pitkille jänteille pääpalkit oli kolminkertaistettava. Ne joutuisivat kannattamaan suurimman kuorman; seinäraknteet, ikkunat ja kattokuorman mahdollisine tuulineen ja lumineen. Lyhyemmille jänneväleille riitti kaksinkertainen palkitus. Rakennusinsinööri Ilkka Heinonen teki lujuuslaskelmat yhteistyössä Kauko Koutaniemen kanssa.

Materiaali oli 5 x 20 cm painekyllästettyä lankkua naulattuna rinnatusten koko matkaltaan.Toisiopalkkien väli oli 60cm rakennustandardien mukaan. Kaikki pohjakannattimet olivat painekyllästettyä puuta, merenrannan jatkuvaa kosteutta vastustamaan. Vaikka tuuletustila oli korkeahko, mereltä tulee tuulen mukana aina kosteutta. Varsinkin syksyllä ja tuulisina kesäpäivinäkin. Kuivumaton kosteus taas aiheuttaa homehtumista ja lahovaurioita.

Työkaluina rakennustöissä oli vasaran, poran, ruuvivääntimen, vatupassin, sahan ja suorakulman lisäksi sahapöytä aivan ehdoton apuri. Kaikki tasamittainen materiaali oli helppo sahata määrämittaan stopparien avulla ja lautojen päät olivat aina suorat. Sirkkelikin soi runsaasti työmaalla.

Pohjarakenne alkuvaiheessaan. Kaikki primääripalkit (suurimmalle rasitukselle joutuvat) ja osa sekundääripalkeista (kevyemmän rasituksen kantavat palkit) on paikoillaan.

Tässä näkyy pystypalkin ja peruskannatinpalkkien välinen liitos joka on vahvistettu ruostumattomasta teräksestä valmistetulla kulmakappaleella. Painekyllästetyssä puussa ei kestä sinkitty kulmarauta. Huomaa myös eristelevy (kattohuopaa) puupalkin ja kivijalan välissä. Se pysäyttää kosteuden jota aina tihkuu kivijalasta. Kaikki palkit oli myös lukittu kivijalkaan.

Ensin naulattiin toisiopalkit paikoilleen ja sen jälkeen jokainen kiinnitys vahvistettiin ruostumattomilla päätykannakkeilla. Naulaus on tietysti ruostumatonta terästä sekin.

Sisätilan huoneen seinä vaati oman kannatuspalkkinsa (pystykooleihin pystyyn kiinnitetty, muut vaakalaudat ovat irtonaisia kävelylautoja tai muuta rakennusmateriaalia).

Rungon luuranko alkoi saada talon muotoja pikku hiljaa. Puumateriaalin sadesuojina toimineet pressut olivat joko lautakasojen katteina tai muuta rakennusmateriaalia suojaamassa. Suomen kesä tahtoo olla aina jonkin verran sateinen. Merivesi myös nousi, tuulen ja sateiden ansiosta metrin verran, joten lautatavaraa oli siirrettävä kesken rakennustyömaan korkeammalle merenpinnasta.

Katon ulkoreunaa kiersi liimapuupalkit. Katon paino lepää niiden ja kuvan keskellä näkyvien paksusta vanerista koottujen kannatinpalkkien varassa. Myös harjapalkki tukeutuu pääosin näihin kannattimiin. Pohjoisessa ja keskellä vajaa, katon tueksi tuli lisäksi sisätilan seinän rakenteet.

Aumakatto saa muotonsa. Vaatii taitoa ja kokemusta ratkoa kaltevuudet ja tukirakenteiden sijoitus. Raystäiden osalle jatkuvat kattopalkit kevennettiin (kavennettiin) ulkonäkösyistä.

Jokainen katon palkki kiinnitettiin vankasti runkoon kulmakappaleilla. Merituulen kanssa ei kannata riskeerata hepposilla kiinnityksillä. Ilkka totesikin, että tästä lähtee tuulen mukaan kokonaisena koko mökki, eikä pelkkä katto.

Aumakaton rakenne sisäpuoleta nähtynä. Tässä näkyy yksi vaneripalkki jonka päällä nojaa aumakaton harjapalkki.

Runko on valmis. Vaja luoteiskulmasta kuvattuna. Reivilaudat (vinot laudat) ovat tarpeen pitämään rakennuksen ajan pystypalkit suorassakulmassa. Katolle on jo levitetty kattohuopa. Se oli pakko tehdä mahdollisimman varhain, koska kesä oli sateinen.

Tuulensuojalevyt on asennettu paikoilleen. Lopullinen seinien reivaus on tässä alkuvaiheessaan (vinolaudat).

Vastareiveiksi asennettiin sisäseinän puolelle metalliset lattaraudat. Ne veivät mahdollisimman vähän sisätilaa ja jäivät sisäseinälevyn taakse piiloon..

Aulis avustaa ikkunoiden asennuksessa.

Lopullinen reivilaudotus on kokonaan asennettuna. Ensimmäiset ikkunat ovat jo paikoillaan. Tuo vinolaudotus tukee rakennusta sivutuulten rasitukselta. Myös pelkkä talon paino saattaa aikaa myöten kallistella seiniä ilman vinolaudotuksen tukea.
Tässä kuvassa kaikki ikkunat on jo asennettu.

Kuvassa näkyy palahuopakaton tyyppi. Räystään reunaa kiertää huovan alle liimattu ja kiinnitetty reunapelti. Se suojaa kattorakenteita kapillaarivedeltä (vesi joka imeytyisi reunoista huovan alle), sekä mekaaniselta kulutukselta jonka esimerkiksi jäätyvät lumet aiheuttavat. Reunapellissä on n. kolmen neljän sentin tippalista joka ohjaa veden kauemmas räystäslaudoista. Pystyvuorilaudoitus koostuu kahdesta limittäisestä lautakerroksesta. Tässä alimmaista kerrosta on jo tehty pitkälle.

Pohjoisseinän vuorilaudoituksen aluslaudoitus on meneillään.

Syksyn ja talven koittaessa, pintavuorilauta on paikoillaan ainoastaan vajan sisäosassa. Ulkoseinät oli peitettävä talveksi sääsuojan alle. Tästä sitten jatkettiin seuraavana keväänä >

Seinien uudelleen maalaus

Kun seinien maalaus tuli ajankohtaiseksi hilseilevien maalipintojen vuoksi, ensimmäinen ongelma oli; mistä telineet?
Kyselin vuokratelineiden hintoja ja totesin, että sillä vuokra-ajalla, joka yhdeltä mieheltä menee seinien puhdistamiseen vanhasta maalista, rakojen kittaaminen elastisella kitillä, pohjustus ja uuden maalipinnan muutamaan kertaan sively, menisin konkurssiin.
Jotta itse maaliin jäisi riittävästi rahaa, päätin ostaa edullisimmat kuuteen metriin yltävät telineet. Ne löytyivät Bauhaussin tarjouksesta ja ne olivat alumiiniset, siis kevyet ja ruostumattomat.
Kaupan olevissa kevyissä telineissä oli muutama ongelma jotka on hyvä tiedostaa. Ensinnäkin ne ovat työtasoltaan melko ahtaat, n. 150 - 200 cm kertaa 60-75cm. Toiseksi, täyskorkuisena ne ovat huterat. Jalustaan saa ostaa levitysjalkoja (tukia) ja painoja jotka vakavoittaisivat telineitä mutta itse päädyin telineen harustamiseen.
Harustuksen tein huolella, suosittelen. Huojuvilla telineillä maalaaminen ei tahdo onnistua ja kaatuva teline on itsemurhaväline, tai ainakin niillä pääsee kevyesti vähintäänkin puolivartalokipsiin.

Harustimina käytin vahvoja kuormansidontaliinoja jotka pulttasin kulmiin, räystäiden alle tai solmin talon viereisiin tukeviin puihin. Mieluummin pari harusta liikaa, kuin yhtään liian vähän. Kokeilin ylimmällä tasolla telineiden huojuttelua ja kun teline tuntui vakaalta, aloitin työt.
Ensin skrabaus, eli vanhan maalin poisto ja sen jälkeen puulle putsattujen pintojen lahosuojaus ja rakojen kittaus. Työssä on syytä käyttää päällemaalattavia, vesiliukoisia kittejä. Kittausta voi jatkaa myös ensimmäisen maalikerroksen päälle. Maali paljasti lisää rakoja jotka kannattaa tilkitä varsinkin tuulenpuoleisilta seiniltä ja metrin räystään alta. Yksi syy on tietysi ulkonäkökysymys, eli mustat raot vaaleassa maalipinnassa ei anna huoliteltua vaikutelmaa, toinen syy on tuulen puskeman veden pitäminen laudoituksen ulkopinnoilla.

Telineitä oli voitava siirtää aina maalustyön etenemisen mukaan ja siihen kevyet telineet sopivat hyvin. Harustuksen purku haittasi vauhtia mutta muuten ne liikkuivat kokonaisinakin melko kevyesti jopa yhden miehen voimin. Välitasot oli järkevää purkaa siirron ajaksi koska ne lisäsivät painoa tarpeettomasti.

Turvavaljaita on syytä käyttää korkeimmilla kohdin telineitä. Itse rakensin telineille lisäpituutta hieman kepulein konstein koolingeilla, jotka kulkivat telineiden tasoilta, puuhun pystyyn sidotuille tikapuille. Tällaiset viritelmät vaativat erityisesti turvatason kohottamista valjain.
En edes yrittänyt pudota kertaakaan mutta taitoihin ja hyvään onneen ei kannata luottaa. Työtä tehdessä saattaa unohtua varovaisuus. Koolinginpää ilmassa on varma ansa.

Maaleiksi valitsimme; pohjalle lahonsuojaksi vesiohenteisen puunsuojamaalin ja pintaan vesiohenteisen öljypohjaisen seinämaalin. Molemmat kuivuivat kohtuullisen nopeasti mutta työskentelyaika oli riittävä. Maalin ostopaikkoja voi kilpailuttaa tai etsiä, mikäli haluamasi maali sattuisi olemaan tarjouksessa, kuten meidän tapauksessamme. Pelkän alennuksen perusteella ei kuitenkaan maalia kannata valita. Kun maalaustyö vie aikaa viikokausia, sitä ei tee mieli uusia kovinkaan usein. Eli maalin pysyvyys on ensimmäinen kriteeri. Talo oli aiemmin maalattu vesiliukoisin värein, joten vesipohjaisuus tuli ikäänkuin pakosta. Maali kisaa kestävyydeltään hyvin öljyvärien kanssa. Aiempi maali kesti n. 30 vuotta ja sihen uskoisin tällä uudellakin maalipinnalla päästävän. Mökin seiniin pellavaöljymaali valittiin vaikeitten olosuhteitten vuoksi ja se on hilseillyt ja korjattu jo kertaalleen etelän puoleisissa ikkunanpokissa, vaikka aikaa oli maalauksesta kulunut vasta alle pari vuosikymmentä.

Pohjan putsaukseen käytin maaliscrabaa, pariakin eri mallia ja karkeaa hiekkapaperia.
Pensseleiksi valittiin pari leveää seinäsivellintä. Ota huomioon harjasten laatu, kaikki harjasmateriaalit eivät kestä kaikkia luiottimia. Seinäpensselin tulee olla myös paksuhko, jotta väriä pensselissä riittää laajemmalle alueelle krrallaan. Eri väreille omat pensselit. Kapeita pintoja (esim. raot) varten tarvitaan kapeampia siveltimiä. Maalauskertojen välillä pensselit on syytä pitää vesiastioissa olivatpa ne sitten vesi, taikka öljypohjaisessa maalissa.
Useassa tapauksessa riittää käsivoimat mutta koneista on apua jos seinäpinta halutaan mahdollisimman puhtaaksi. Esim. jos vaihdetaan muoviemulsiomaalipinta öljymaalille, entinen maali on syytä poistaa puulle mahdollisimman tarkkaan. Tällöin tarvitaan jo hiomakoneita. Yksi mahdollisuus on maalin kuumentaminen ja poistaminen sulana. Maalinpoistokemikaalejakin voi käyttää. Hiomatyökaluja löytyy vaikkapa verkkokaupoista esim: https://www.kivilinna.com/hiomakoneet ja kuumailmapuhaltimia maalinpoistoon: https://www.kivilinna.com/kuumailmapuhaltimet

Kun seinänpätkä oli kertaalleen lahosuojattu ja pohjamaalattu, tein lisäkittauksen ja kitin kuivuttua, maalasin toisen kerroksen. Joissakin kohdin maali imeytyi mataksi joten kolmaskin kerros oli levitettävä ainakin noihin kohtiin, jotta seinän maalipinta näytti kiilloltaan tasaiselta.
Ikkunapielet tuli myös puhdistaa ja maalata samalla kertaa jotta tulisi vältyttyä tarpeettomilta telineiden siirroilta. Niihin kannatti sivellä, myös  ja erityisesti pohjustukseksi, puunsuoja-ainekerros. Se tasoittaa maalipohjaa, estää homehtumisen ja lisää maalin pysyvyyttä. Silti kahteen kertaan sively pintamaalilla on tarpeen.

Maalipinnan välikuivatus vei aina päivän verran, varsinkin pintakerroksissa. Tämä heidastaa työtä mutta säästää tuon telineiden siirron vaivan. Varsinkin tuossa meidän tapauksessa, jolloin maapohja on korkeuseroiltaan vaihteleva ja telineiden pohjustus ja harustus vei suurimman osan siirtoajasta.

Talossamme oli kaksi ongelmaseinää. Molemmat päädyt olivat rinteessä ja toisessa päädyssä oli kaiken lisäksi pitkälle työntyvä erkkeri.
Länsipääty oli mielestäni hankalin, koska se oli jyrkässä rinteessä ja oli myös korkein. Telineiden tuentaa tosin auttoi siipirakennuksen katto ja sisäänkäynnin kivinen kaide. Töitä taas haittasi laajalle oksiaan levittänyt pihajasmike ja pihlaja.

Erkkeripäädyssä telineet täytyi rakentaa hyvinkin luovasti. Kaupallinen teline toimi ainoastaan siellä, missä maa oli tasainen ja loppuosa telineistä perustui tikapuuviritelmiin ja koolinkeihin. Viisaampi mies olisi kenties rakentanut sinne kunnolliset telineet puusta.
Molemmissa päädyissä riitti ympäröiviä puita harustamiseen.

Hilseilevä ja irtoava maali on poistettu. Rimojen päitä katkaistiin, jotta erkkerin kattohuovan ja vuoririman väliin jäisi riittävä väli kuivumisen takaamiseksi.. Nämä pahimmat, puulle putsatut alueet vaativat lahosuojapohjustuksen.

Itäpäädyssä on erkkeri jonka kiertäminen telineillä vaati hieman luovuutta. Virittelyä auttoi lähellä kasvavat puut joista sai hyvän tuen.

Eteläisellä seinäinnalla yllätti työmaan sade. Seinän suojelemiseksi oli ripustettava suuri muovipressu. Pressu oli kiinnitetty yläosastaan räystään alle jotta sadevesi valuisi pressun ulkopinnalle. Tuuli puhalteli pressun pullistelemaan. Ilmavirtaa lisäsi myös lämpöpumpun lämmönkeräimen tuuletus. Pressun alla oli hyvää tilaa tehdä puhdistusta ja maalata säästä piittaamatta. Kuivatusaika venyi ilman kosteudesta johtuen.

Eteläsuunnassa oli levein julkisivuosuus jossa telineitä oli jatkettava jotta työpintaa sai tarpeeksi. Välikuivaus eri käsittelykertojen välillä otti aikansa. Pienmmällä pinta-alalla aika olisi mennyt telineiden siirtelyyn tai kuivumisen odotukseen. Turvavaljaat odottelevat maalaria alimman koolingin yläpuolella. Siitä ylemmäs ei ilman niitä ollut asiaa. Vasemmalla näkyvät tikkaat oli köytetty tukevasti seinän vieressä kasvavaan puuhun.

Länsipääty oli haastava jyrkähkön maastonnousun vuoksi. Tässä telineet ovat vielä tasaisimmalla osalla pihaa. Harustus on kunnossa ja kiinnitykselle löytyi runsaasti hyviä kiinnityskohtia.

Seinien maalaus on tehty mutta kivijalka vaatii vuelä tasoituksen ja maalauksen. Sitä ennen on maalattava kellarin ikkunapuitteet.

Sitten piti aloittaa kivijalan korjaus ja maalaustyö.