Ponttoonilaituri karkuteillä

Irroitan joka syksy, betonilaituriosaan kiinnitetyn kävelysillan ja kelluvat laiturinpuolikkaat toisitaan. Ne ovat sen jälkeen törmäyskoolingin avulla erotettu toisistaan mutta köysin ja kettingein sidottu joustavasti yhteen edelleen. Tämä toimenpide tehdään siksi, että jäät tahtovat väännellä kelluvia laiturin osia ja kiinteä kiinnitys vääntää tukirakenteet ja rikkoo laiturien kiinnitykset. Kelluvat osat olivat ketjuin ankkuroitu pohjapainoihin molemmista laiturin päistä. Lisäksi laiturin osia piti vielä paikallaan kuusi pohjaan juntattua tolppaa. Näin laituri on yleensä pysynyt kiltisti rannassa ehjänä.

Keväällä tuli kaksi puhelua, jotka kertoivat laiturimme seikkailevan keskellä salmea. Itseasiassa myös keskellä laivaväylää. Kiirehdin paikalle venetaksin avuin (koska oma vene oli nostettuna teloille) ja totesimme laiturin raahaavan mukanaan yhtä laituripainoista, joka oli tarttunut vedenalaiseen sähkökaapeliin. Onneksi kaapeli oli poistettu vanhentuneena käytöstä joten mitään riskiä tai vahinkoa, ei tilanteessa ollut. Ainoastaan haitallinen sijainti.

Kyseinen päivä oli tietysti sunnuntai. Venetaksin kuljettaja avusti asentamalla laiturin merkiksi kaksi oranssin väristä ponttoonia ja jäin odottelemaan arjen saapumista, jotta laituri saatiin hinattua pois väylältä ja kiinnitettyä uudelleen asianmukaiselle paikalleen.
Ajelehtiminen oli seurausta kolmen ankkuripainoiketjun katkeamisesta. Ne olivat ruostuneet ja katkesivat kevään myrskyissä. Jäätön talvi ei ilmeisesti aiheuttanut sen kummempaa ongelmaa. Tosin matalaan rantaan jäätyneenä ponttoonilaituri olisi, kenties, pysynyt aloillaan?
Keväisin, jäineen nouseva vedenpinta ja myrsky, ovat kyllä usein kiskoneet laituritolpat ylös savipohjasta. Näin oli käynnyt useina vuosina aiemmin mutta laituri oli jäänyt paikoilleen ankkuripainojensa varaan.
Tämä johti siihen, että laituripainojen kettinkien paksuutta nostettiin uusittaessa rajusti, samoin ankkuripainojen kokoa lisättiin. Nyt laituri on pysynyt rannassa ja tolpista päästiin eroon.

Puutalorakentaminen vastaan Betonirakentaminen

Tekniikan Maailma 13/2019 kertoo puutalorakentamisen eduista ja betonirakentamisen haitoista. 

https://tekniikanmaailma.fi/lehti/13b-2019/saastaako-puutalo-luontoa/

Hiilidioksiidipäästöt RT-ympäristöselosteen mukaisesti esitettynä, osoittaa puutalon vahvuuden hiilensitojana (noin -1500 g/kg eli pudottaa hiilikuormaa), kun taas betonirakennukset tuottavat hiilikuormaa. Yhden teräsbetonitonnin valmistuksen aikana ilmaan pääsee 1830 kiloa hiilidioksiidia ja sementtitonnin valmistuksessa 700 kiloa. Kuutiometri puuta sitoo 1000 kiloa hiilidioksiidia ja palauttaa kasvaessaan luontoon 700 kiloa happea.

Miksi puukerrostaloja ei runsaammin sitten valmisteta?
Kyse on siitä, että tällä hetkellä teknologia on suunniteltu ja toiminnassa edullisemmin betonirakentamisen puolella.
Vastaavaan ”teollistamiseen” (elementtirakenteet) puurakentamisen alueella pystyttäisiin jos tahtotilaa löytyisi.
Tällä hetkellä puutalon runko tulee n. 20% kalliimmaksi kuin betonitalon.
Aikaisemmin pientalot rakennettiin valtaosin puusta mutta pientalorakentamisenkin suunta on kääntynyt kivitalorakentamisen puolelle.

Rakennusaikainen suojaus on yksi taloudellinen ongelma puurakentamisen aikana mutta pahaa suojaus ei tekisi myöskään betonirakenteiden rakentamisen aikana. Nyt rakenteilla olevat talot ovat säiden armoilla ja kuivatuksen puutteet aiheuttavat ajan kuluessa homevaurioita, kun kostuneita pintoja peitetään uusilla rakenteilla. Useinkaan rakenteiden kuivatukseen ei varata betonirakennuksissa riittävää aikaa.

Puuelementtirakentaminen on nopeaa, kun suunnittelu on tehty huolella. Nyt jo on tekeillä puumoduulikylpyhuoneita teollisuuslaitoksissa. Seinä ja lattiaelementtejä on myös tehty mutta tuotannon tulisi olla laajempaa, teollisempaa, jotta edullisiin kustannuksiin puukerrostalojen osalta päästäisiin.

Paloturvallisuus on yksi hintaa nostava tekijä puutaloissa. Talot on varustettava kattavalla automaattisammutusjärjestelmällä ja palon kestäviin seiniin tarvitaan kipsilevyä joka taas on hiilidioksidia, valmistusvaiheessa, tuottava rakennusmateriaali.

Kunnallista rakentamista tehdään, tällä hetkellä, puutalorakentamisen vauhdittamiseksi. Mm. kouluja rakennetaan puusta. Pientaloja on tehty puusta vuosikaudet mutta yli kaksi kerroksisten taloja rakennusliike Reponen kertoo rakennetun heidän toimestaan vasta alle 10 vuotta.

”Viime marraskuun loppuun mennessä maassamme oli 65 yli kaksi kerroksista puista asuintaloa.” Uusia asuinpuukerrostaloja on suunnitteilla tuhansia. Puusta kerrostaloja voidaan rakentaa kahdeksaan kerrokseen asti jopa ylikin. Ehkä uusien rakennussuunnitelmien ja työmaiden aikana päästään teollistuneempaan ja edullisempaan puukerrostalotuotantoon?
 

Hulevesijärjestelmä vanhaan omakotitaloon

Kun ostimme vanhan omakotitalon joskun 1975 paikkeilla, sen kellariin oli, edellisen asukkaan kertomuksen mukaan, tullut joskus vettä.

Ensimmäisten töiden joukossa oli salaojan lisääminen rinteessä olevan talon ylärinteen puolelle. Vesi pääsi sieltä valumaan suoraan kivijalan alle. Kivijalka oli katkennut talven aikana routimisesta johtuen. Routiminen syntyi, koska kivijalan alle päässyt vesi jäätyi siellä. Oli rakennettava salaojituksen jatkeeksi umpinainen putkisto jolla vesi johdettiin salaojasta alarinteen nurmikolle.

Tämän lisäksi tarvittiin umpinainen hulevesiputkisto jolla johdettiin jälkeen päin asennettujen rännien syöksytorvien vedet kahden kokoomakaivon kautta samalle nurmikollen. Räystäskourujen puute oli jopa lahottanut verholautaa, veden päästessä valumaan seinää myöten ohjaamattomana.

Tässä hulevesijärjestelmän viimeinen kokoomakaivo. Siihen on liitetty katolta tuleva syöksyputki (valkoinen) ja yksi tuloputki toiselta syöksytorvelta (ylinnä)  ja kaksi lähtöä imeytykseen (oikealla). Alkuosa putkista (harmaa umpiputki) vie veden nurmikolle, etäälle rakennuksesta ja loppuosa putkista on reiällistä salaojaputkea joka päästää veden imeytymään maastoon. Matala purkukaivo on kivillä naamioituna imeytysputkien päässä siltä varalta, että vedentulo ylittää imeytyksen. Näin on mahdollista helposti myös nuohota helposti tukkeutuva putki kaivolta kaivolle. Imeytysputkeen tahtoo kasvaa puiden juuria sen reikien läpi ja ne tukkivat putket aikaa myöden. Syöksytorvet on hyvä asentaa siten, että ne saa helposti siirrettyä pois kaivosta ja kaivonkannen auki. Yleisenä käytäntönä on, että syöksytorvi on kokonaan irti kaivosta mutta tässä tapauksessa en kaivannut pisraakaan ylimääräistä vettä kaivon ulkopuolelle, maasto-olosuhteista johtuen.
Kuvassa kivijalkaa vasten näkyy styrox-levyt kylmänsiirtymää estämässä. Styroxin takana, seinäävasten on muovikalvo estämässä kosteuden imeytymistä kivijalkaan.

Kun kaivanto oli täytetty salaojahiekalla, päälle asennettiin lisäksi 10 cm styrox-levyt viistosti, johtamaan pintavedet pois kivijalasta ja vähentämään maan routimista kivijalan ympärillä.

Vajan portaikko

Yli puolen metrin kynnyskorkeus vaatii portaat. Tässä näkyy vajan keskikohdalle, lattian tueksi lisätty lekaharkko, sekä portaikkoa varten asennetut lekaharkot. Kuntta pois moreenia myöten ja sepeliä alle tasoitteeksi ja vesisillan katkaisemiseksi. Vaaitus menossa.

Portaikosta päätettiin tehdä vajan levyinen. Ohjauslauta kiinnitettiin vajan sivuseinän alaosaan, lattiarunkoon. Ensimmäinen reisilankku on asennettu. Se propattiin kiinni lekaharkkoon. Leveämpi yläporras vaati oman niskarakenteensa joka tuettiin reisilankkuun. Porraslaudat ovat 120mm leveät ja normaaliaskelmaan riittää raotettuna hyvin kaksi lautaa. Yläportaassa on lautoja kolme.

Tässä kuvassa näkyy miten viimeinen porrasaskelma tulee lepäämään lekaharkon päällä. Kannattaa muistaa laittaa, tällaisessa tapauksessa, kattohuopalevyn kappale portaan ja harkon väliin kosteuden kulun estämiseksi. Vasemmalla näkyy koivunrunko. Se jätettiin kasvamaan ja portaista jouduttiin katkaisemaan alin, uloin lauta sen vuoksi. Kestopuun sahauspinnat kannattaa lahosuojata, koska puunsuoja-aine ei ole puun sisälle juurikaan imeytynyt.

Kun reisilankun leveys ei riitä, on kannatusta jatkettava laudanpalasilla. Yläportaalla on kannatin jo tehty. Rosteriruuvit kestävät kestopuun hapot. Suosittelen. Uloimpiin reisilankkuihin laitettiin myös kannattajat joka askelmalle, paitsi alimmalle, joka lepää lekaharkon päällä. Se kiinnitettiin vielä pitkillä ruuveilla reisilankkuun. Ei keiku.

 Portaat lähes valmiina. Vasemmasta reunasta puuttuu koivun jälkeen pieni pala porrasta otsalautoineen. Laajakantti vääristää - portaat eivät levene vaan ovat sivuseinien kanssa suorassa linjassa. 

Työkaluvaja

Tilasin valmispakettityökaluvajan erikoistoimituksena. Erikoista tilauksessa oli 1) vajaa piti pidentää standardi mitoistaan metrillä 2) se piti toimittaa elementteinä (normaalitoimitus oli koottuna) 3) elemettien paino tuli olla kahden henkilön kannettavissa mitoissa.

Tilaus onnistui ja toimituskin tuli sovittuun aikaan. Ihmetystä herätti ensin toimitetun paketin koko mutta se selvisi paketin avattuani. Pohjarunko oli kahdessa kappaleessa (painon vuoksi).

Kevät oli vähävetinen, joten paketti piti toimittaa saareen liian lähelle normaalia vesirajaa. Se tarkoitti, että paketti oli hinattava pari metriä ylemmäksi turvaan nousevalta vedeltä. Elementtejä ei voinut vielä siinä vaiheessa purkaa ja kantaa rakennuspaikalle, koska oli Juhannus ja kavereita ei ollut tarjolla apupojiksi. Sadepeitekin oli hyvä säilyttää mahdollisimman ehjänä.

Ei kun koolinkia ja kapuloita alle ja vinssi laulamaan. Pyöreät rullapuut auttavat kitkan poistoon.
Sadekausi alkoi sopivasti ja se ennustaa aina veden nousua joka sitten tapahtui mutta elementtipino oli jo turvassa kuivemmassa paikassa.

Edellisenä kesänä piti perustaa vaja eli alle neljä lekatolppaa. Kahdelle etummaiselle löytyi tukevat kivet sopivilta kohdin ja kaksi takimmaista perustettiin poistamalla turvekerros moreenin päältä ja lisäämällä sepeliä lekatolpan alle tasoitteeksi ja vesiesteeksi. Kuvassa tolppia vaaiettiin lautojen avulla. Kun pohjakehikko saapui kahdessa osassa, oli keskelle lisättävä kolme tolppaa liitoksen alle. Muuten pohja olisi notkunut aikaa myöten.


Käytin myös vanhaa hyvää letkuvaakaa vatupassin lisäksi. Ristimittaakin piti tarkistella useampaan otteeseen (kulmittaismitta joka kertoo, että kulmahalkaisijat ovat yhtä suuret), jotta perustus olisi jokasuhteessa suorakulmainen. Korkoa osoittava linjalanka näkyy punaisena.

Kiven päälle muotin teko oli hankalaa mutta uretaanilevyjä oli helppo muotoilla. Lukitsin pohjavaloksen ja tolppaharkon betoniraudoilla kiveen. Lopuksi täyttövaloin muotin oikeaan korkoon.

Tässä mökki on jo jopa maalattuna ja peltikatto päällä. Elementeissä oli vain pohjamaali.
Katon pellityksestä alla tarkemmin.


Peltikaton alla on aina hyvä olla aluskate kondenssiveden sisätiloihin valumisen esteeksi. Tässä katossa oli umpilaudoitus, joten muovikate ei tullut oikeasti kysymykseen. Alle laitettiin alushuopa. Koska peltien kiinnitykseen tarvittava rimoitus olisi tukkinut veden valumatien, rimat nostettiin kahdella huovanpalasella jokaisesta kiinnityskohdastaan irti aluskatteesta. Rimojen välien tuli olla sopiva peltien kantokyky huomioiden. Tässä tapauksessa tuo n, 40 cm riitti. Pystyssä on välistystä helpoittava irtonainen mittatikku. Makitan akkuruuvari on tietysti ostettu Kivilinnasta.

Tässä näkyy tuo valumarako. Riittää kondenssivedelle hyvin. Räystäspelti on aina hyvä kosteudenturva. Huopa liimataan peltiin bitumiliimalla.

 

Harjatilanne aiheutti yhden ongelman. Harjapelti oli liian kapea ja sen reunan alle ei olisi ollut riittävästi tilaa myrskytiivisteelle. Saaressa myrskyihin on syytä varautua paremmin, kuin sisämaan metsiköissä. Tilasin leveämmän harjapellin. Vasta oikean puoleinen päätypelti on paikoillaan. Sen alle oli, pellin kiinnitystä varten, asennettava lista. Harjapellin pituudesta riittää peitelevyksi päätyyn.

Vanha puuaita uusiksi perustuksia myöten

Vanha lauta-aita alkoi rapistua. Siinä on osittain maavalliksi rakennettua lekaharkkokivijalkaa ja osin pienempiin valumuotteihin valettua tolpanjalkaa. Itse aita koostuu lautaelementeistä jotka ovat kooltaan n. 2,0m x 1,80m. Pituutta aitaan kertyy portteineen n.61m. Elementtejä on 30 ja lautaa on elementissä n. 30m.

Kuntoarviossa totesin, että aidan kivijalkaosassa joka oli lekaharkkomuurin varassa, oli pintavalos rikkoutunut pahoin melkein koko matkalta. Syyllinen oli liian pintaan jäänyt betonirauta. Tein päätelmän, että jos betonirautaa ei saa vähintään 5cm syvyyteen betonivalun sisään, sitä ei kannata sinne laittaa ollenkaan tai sitten pinta on suojattava kosteudelta. Itse lekaharkko-osuus oli jaettu, aivan oikein, noin 5 metrin jaksoihin liikuntasaumoineen, joten se oli säilynyt suhteellisen ehjänä. Ainoat rapistumat ja murtuma olivat syntyneet kohdissa, joissa pintaan oli mahdollisesti päässyt imeytymään vettä talvella ja se oli irrottanut pinnasta pieniä palasia ja yksi murtuma oli matalassa osassa routimalla. Siinä kohtaa kasvoi puita, enkä ollut raatsinut kaivaa juuria ylös.

Itse lauta-aita oli haalistunut ja siinä kasvoi runsaasti sammalta. Olin kerran sen jo teräsharjalla putsannut ja paikkamaalannut mutta sammalisto oli kasvanut paikalle uudelleen.

Aidan pintalaudoissa oli aika paljon lahovikaa, samoin alalaudassa. Alalaudat poistin kokonaan. Ne oli laitettu lähinnä esteettisyyssyistä mutta eipä tuota paljon huomannut, kun ne sieltä sitten poistin.

Aidan pintalaudan olin pellittänyt jo pari vuotta sitten, joten se sai olla kuten oli. Vaakatasossa oleva puupinta ei kestä säässä edes kyllästettynä, koska siinä vesi tykkää seistä ja muhia.

Aloitin keväthelteillä (+10 astetta) aidan korjaustyömaan. Ensin piti kulmahiomakoneella katkoa vanhat betoniraudat jotta murtuneet betoniosuudet sai raivattua pois uuden valuun tieltä.
Tein valukaukaloa parikymmentä metriä murtuneen pintakakun valamista varten.
Se kannatti tehdä erissä, koska en halunnut ostaa muottilautaa sitä varten tarpeettomasti nurkkiin haitaksi. Aitalautaa sitten taas kyllä tarvittiin. Puolet portistakin piti uusia. Toinen puoli oli uusittu pellityksen aikoihin.

Murtumakohta vaati, ensin avarrusporausta. Siihen tarvittiin pitkä ja mahdollisimman suurikiviporanterä ja hyvä kiviporakone. Sen jälkeen avariin reikiin tungin vankkaa raudoitusta ja juotosbetonia, jotta harkot saatiin tuettua entiseen asentoon ja vahvuuteensa. Juotosbetoni valui hyvin myös murtumarakoihin joten paketista vaikutti syntyvän uuden veroinen jollei vankempikin.  

Kun pinta oli valettu uusiksi, alkoi lekaharkkomuurin tasoitusmassaus. Isompia koloja täytyi täyttää kerrostamalla. Paksu muurilaastimassa pystyseinässä ei asetu luotettavasti. Kuivalaastipussin kyljessä ilmoitetaan suurin levitysvahvuus. Kun muuri näytti tasaiselta ja kuivalta, vedin siihen päälle, kuten myös betonipinnan päälle, kivijalkamaalin estämään veden pääsyn kivimateriaaliin.
Jälkikommenttina: maamuuri, joka siis on toiselta puolelta maan peitossa on syytä eristää hyvin. Eristyskään ei näytä auttavan siihen, että kiivijalkamaali ei pysy lekaharkoissa. Saattaisi olla viisain käyttää kalkkimaalia tai muuta hengittävää maalia, koska lekaharkkojen kautta kosteus kulkeutuu myös alasuunnasta.

Puuosuuden pesin ensin painepesurilla. Maalipintaa ei tarvinnut säästellä joten sain kaiken sammaleen poistettua ja aita alkoi näyttää hyvältä jo melkein sellaisenaan. En kuitenkaan luottanut vanhaan maalipintaan enää joten maalasin koko aidan uudelleen parin kerroksen maalivahvuuteen.

Aita on jälleen syvän tumman ruskea ja kivijalka valkoinen.

Aika oli myös tehnyt sellaisen tempun, että porttia kannattanut osuus aidasta oli alkanut kallistua sen verran (salmiakkipastilli-ilmiö), että portti roikkui pari senttä vinossa. Sen sain korjattua asentamalla viimeiseen elementtiin (mistä kallistuma alkoi ei portin viereiseen) harusvaijjerin. Kallistumaa voi seurata vaikkapa vatupassilla, pystytolppa kerrallaan. Toisen pään vaijjerisilmukan valoin kivijalkaan ja toisen pään vaijjerisilmukan porasin läpi elementtien välisen tolpan, elementin  yläkulmassa. Sitten vain vaijjeri väliin ja kiristämään vaijjerikiristimellä. Johan oikeni koko aita ja portti menee jälleen kauniisti kiinni. Vaijjerin vahvuus kannattaa valita ajatuksen kanssa. Itse ostin 4mm vaijjeria joka näyttää toimivan ainakin minun tapauksessani. Vaijjerikiristin oli tarkoitettu ilmeisesti veneenmaston harusvaijjereille mutta näyttääpä kestävän myös aitatarkoituksissa. Kyllä siinä jokunen sata kiloa syntyy vetovoimaa.

Viemäriremppa sukittamalla

Omistan vanhan omakotitalon jonka viemäristö on peräisin jostain 60-luvulta. Viime kesän lopulla viemäri tukkeentui ja herätti karuun todellisuuteen, että se taitaa olla jo tiensä päässä.

Itse talossa viemärit, lämpö- ja vesijohdot saneerattiin muun remontin yhteydessä, joten niihin ei ollut syytä puuttua ainakaan toistaiseksi.

Päätin ottaa kustiksia viemärisukituksesta, koska se vaikutti järkevältä meidän tapauksessa. Talo on sen verran arvokkaalla tontilla, että jos se myydään, se tullaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuskaamaan kaatopaikalle ja tilalle rakennetaan rivari. Tästä syystä ja hankalasta liittymäkaivon sijainnista johtuen, sukitus olisi helpoin tie hoitaa viemäri toimintakuntoon ainakin 10-50 vuodeksi eteenpäin.

Valitsin keskihintaisen, sertifioidun, lähipaikallisen toimijan tarjousten joukosta. Toimitusaika oli n. puoli vuotta mutta itse työ kesti alle viikon paikkauksineen. Työn ajaksi saimme tilapäisen viemäripumpun joka ohitti päälinjan suurimmaksi osaksi asennustyötä, eli viemäri oli toiminnassa. Yhden vajaan vuorokauden ajan jouduimme säästelemään viemärin käyttöä, koska jätevesi päätyi n. 100 litran tynnyriin. Ohituspumppua ei voitu tilapäisesti käyttää, kun päälinjan liittymä sukitettiin.  Normaali WC:n käyttöä se ei estänyt. Sukittaja tarvitsi 3-vaihe voimavirtapistorasian työkoneilleen ja sen asennutin hyvissä ajoin ennen remonttia.

Viemärityömaalle sukitusfirma toi laitteita:”letkumankelin” ja pari kompressoria, joilla sukka paineistettiin kuivumisen ajaksi. Kulmahiomakonetta tarvittiin lattiakaivojen avauksessa ja rautaputken katkaisussa. Tietysti työkalupakissa oli runsaasti muuta pienempää työkalustoa. Paikalle tuotiin myös jäteveden tilapäiseen ohitukseen tynnyri jossa oli jäteveden ohituspumppu. Poistoletku vedettiin ulos kellarin ikkunasta pihakaivoon. Kellarista, kattilahuoneesta nousi rautaputkiliittymä ylös asuinkerroksiin. Remppa lähti etenemään tästä liittymästä kaupungin liittymään. Myös kaikki kellarin lattiakaivot ja käsienpesuallasliittymä sukitettiin tietysti.

Kellari pysyi yllättävän siistinä koko työmaan ajan. Tavarat saivat pääosin olla paikoillaan, ne vain peitettiin muovilla, jotta mahdollinen leikkauspöly ei tarttuisi ja kerääntyisi tavaroiden päälle.

Työmiehet myös siivosivat jälkensä ja veivät roskat mennessään, eli kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen työn suorittajiin.

Viemäri videoitiin asennuksen tarkistamiseksi. Kuvat kertovat, että periaatteessa voisi kuvitella kaiken olevan kunnossa putkien sisällä. Eniten kiinnosti liittymät (haarat) ja se meidän tukossa ollut ongelmapaikkamme. Siinä oli betoniputken sisälle päässyt tunkeutumaan raidan juurakkoa ja sen saneeraajat saivat kaivettua ulos putkesta. Putki vaikutti muuten ehjältä. Se ei ainakaan estänyt sukitusta, eikä juurakon kohdasta ole jäänyt näkyvää jälkeä myöskään videolle. Kaikki röörit on auki ja sikäli siis kaikki kunnossa.

Seuraavaksi on mietinnän alla vesijohdon liittymän saneeraus.

Alla tunnelmakuvia sukitetusta viemäristä:

Haarotuskappale 10 cm päässä lattiakaivosta.
Tämä siistittiin myöhemmin.

Lattiakaivon liittymä, Mustalla muovilla tilapäisesti tukittu.

 Tämä saattaisi olla juurien vaurioittama kohta.
Nyt kuitenkin putki on kovaa muovia, joten juuristo
ei enää pääse tunkeutumaan putkeen.

 

Käsienpesualtaan liittymä, (oletan).

 Liittymä kaupungin viemäriverkkoon. Eli sukitus päättyy.