maanantai 27. helmikuuta 2017

Vanha puuaita uusiksi perustuksia myöten



Vanha lauta-aita alkoi rapistua. Siinä on osittain maavalliksi rakennettua lekaharkkokivijalkaa ja osin pienempiin valumuotteihin valettua tolpanjalkaa. Itse aita koostuu lautaelementeistä jotka ovat kooltaan n. 2,0m x 1,80m. Pituutta aitaan kertyy portteineen n.61m. Elementtejä on 30 ja lautaa on elementissä n. 30m.

Kuntoarviossa totesin, että aidan kivijalkaosassa joka oli lekaharkkomuurin varassa, oli pintavalos rikkoutunut pahoin melkein koko matkalta. Syyllinen oli liian pintaan jäänyt betonirauta. Tein päätelmän, että jos betonirautaa ei saa vähintään 5cm syvyyteen betonivalun sisään, sitä ei kannata sinne laittaa ollenkaan tai sitten pinta on suojattava kosteudelta. Itse lekaharkko-osuus oli jaettu, aivan oikein, noin 5 metrin jaksoihin liikuntasaumoineen, joten se oli säilynyt suhteellisen ehjänä. Ainoat rapistumat ja murtuma olivat syntyneet kohdissa, joissa pintaan oli mahdollisesti päässyt imeytymään vettä talvella ja se oli irrottanut pinnasta pieniä palasia ja yksi murtuma oli matalassa osassa routimalla. Siinä kohtaa kasvoi puita, enkä ollut raatsinut kaivaa juuria ylös.

Itse lauta-aita oli haalistunut ja siinä kasvoi runsaasti sammalta. Olin kerran sen jo teräsharjalla putsannut ja paikkamaalannut mutta sammalisto oli kasvanut paikalle uudelleen.
Aidan pintalaudoissa oli aika paljon lahovikaa, samoin alalaudassa. Alalaudat poistin kokonaan. Ne oli laitettu lähinnä esteettisyyssyistä mutta eipä tuota paljon huomannut, kun ne sieltä sitten poistin.

Aidan pintalaudan olin pellittänyt jo pari vuotta sitten, joten se sai olla kuten oli. Vaakatasossa oleva puupinta ei kestä säässä edes kyllästettynä, koska siinä vesi tykkää seistä ja muhia.

Aloitin keväthelteillä (+10 astetta) aidan korjaustyömaan. Ensin piti kulmahiomakoneella katkoa vanhat betoniraudat jotta murtuneet betoniosuudet sai raivattua pois uuden valuun tieltä.
Tein valukaukaloa parikymmentä metriä murtuneen pintakakun valamista varten.
Se kannatti tehdä erissä, koska en halunnut ostaa muottilautaa sitä varten tarpeettomasti nurkkiin haitaksi. Aitalautaa sitten taas kyllä tarvittiin. Puolet portistakin piti uusia. Toinen puoli oli uusittu pellityksen aikoihin.

Murtumakohta vaati, ensin avarrusporausta. Siihen tarvittiin pitkä ja mahdollisimman suurikiviporanterä ja hyvä kiviporakone. Sen jälkeen avariin reikiin tungin vankkaa raudoitusta ja juotosbetonia, jotta harkot saatiin tuettua entiseen asentoon ja vahvuuteensa. Juotosbetoni valui hyvin myös murtumarakoihin joten paketista vaikutti syntyvän uuden veroinen jollei vankempikin.  

Kun pinta oli valettu uusiksi, alkoi lekaharkkomuurin tasoitusmassaus. Isompia koloja täytyi täyttää kerrostamalla. Paksu muurilaastimassa pystyseinässä ei asetu luotettavasti. Kuivalaastipussin kyljessä ilmoitetaan suurin levitysvahvuus. Kun muuri näytti tasaiselta ja kuivalta, vedin siihen päälle, kuten myös betonipinnan päälle, kivijalkamaalin estämään veden pääsyn kivimateriaaliin.

Jälkikommenttina: maamuuri, joka siis on toiselta puolelta maan peitossa on syytä eristää hyvin. Eristyskään ei näytä auttavan siihen, että kiivijalkamaali ei pysy lekaharkoissa. Saattaisi olla viisain käyttää kalkkimaalia tai muuta hengittävää maalia, koska lekaharkkojen kautta kosteus kulkeutuu myös alasuunnasta.

Puuosuuden pesin ensin painepesurilla. Maalipintaa ei tarvinnut säästellä joten sain kaiken sammaleen poistettua ja aita alkoi näyttää hyvältä jo melkein sellaisenaan. En kuitenkaan luottanut vanhaan maalipintaan enää joten maalasin koko aidan uudelleen parin kerroksen maalivahvuuteen.

Aita on jälleen syvän tumman ruskea ja kivijalka valkoinen.

Aika oli myös tehnyt sellaisen tempun, että porttia kannattanut osuus aidasta oli alkanut kallistua sen verran (salmiakkipastilli-ilmiö), että portti roikkui pari senttä vinossa. Sen sain korjattua asentamalla viimeiseen elementtiin (mistä kallistuma alkoi ei portin viereiseen) harusvaijjerin. Kallistumaa voi seurata vaikkapa vatupassilla, pystytolppa kerrallaan. Toisen pään vaijjerisilmukan valoin kivijalkaan ja toisen pään vaijjerisilmukan porasin läpi elementtien välisen tolpan, elementin  yläkulmassa. Sitten vain vaijjeri väliin ja kiristämään vaijjerikiristimellä. Johan oikeni koko aita ja portti menee jälleen kauniisti kiinni. Vaijjerin vahvuus kannattaa valita ajatuksen kanssa. Itse ostin 4mm vaijjeria joka näyttää toimivan ainakin minun tapauksessani. Vaijjerikiristin oli tarkoitettu ilmeisesti veneenmaston harusvaijjereille mutta näyttääpä kestävän myös aitatarkoituksissa. Kyllä siinä jokunen sata kiloa syntyy vetovoimaa.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Viemäriremppa sukittamalla




Omistan vanhan omakotitalon jonka viemäristö on peräisin jostain 60-luvulta. Viime kesän lopulla viemäri tukkeentui ja herätti karuun todellisuuteen, että se taitaa olla jo tiensä päässä.
Itse talossa viemärit, lämpö- ja vesijohdot saneerattiin muun remontin yhteydessä, joten niihin ei ollut syytä puuttua ainakaan toistaiseksi.

Päätin ottaa kustiksia viemärisukituksesta, koska se vaikutti järkevältä meidän tapauksessa. Talo on sen verran arvokkaalla tontilla, että jos se myydään, se tullaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuskaamaan kaatopaikalle ja tilalle rakennetaan rivari. Tästä syystä ja hankalasta liittymäkaivon sijainnista johtuen, sukitus olisi helpoin tie hoitaa viemäri toimintakuntoon ainakin 10-50 vuodeksi eteenpäin.

Valitsin keskihintaisen, sertifioidun, lähipaikallisen toimijan tarjousten joukosta. Toimitusaika oli n. puoli vuotta mutta itse työ kesti alle viikon paikkauksineen. Työn ajaksi saimme tilapäisen viemäripumpun joka ohitti päälinjan suurimmaksi osaksi asennustyötä, eli viemäri oli toiminnassa. Yhden vajaan vuorokauden ajan jouduimme säästelemään viemärin käyttöä, koska jätevesi päätyi n. 100 litran tynnyriin. Ohituspumppua ei voitu tilapäisesti käyttää, kun päälinjan liittymä sukitettiin.  Normaali WC:n käyttöä se ei estänyt. Sukittaja tarvitsi 3-vaihe voimavirtapistorasian työkoneilleen ja sen asennutin hyvissä ajoin ennen remonttia.

Viemärityömaalle sukitusfirma toi laitteita:”letkumankelin” ja pari kompressoria, joilla sukka paineistettiin kuivumisen ajaksi. Kulmahiomakonetta tarvittiin lattiakaivojen avauksessa ja rautaputken katkaisussa. Tietysti työkalupakissa oli runsaasti muuta pienempää työkalustoa. Paikalle tuotiin myös jäteveden tilapäiseen ohitukseen tynnyri jossa oli jäteveden ohituspumppu. Poistoletku vedettiin ulos kellarin ikkunasta pihakaivoon. Kellarista, kattilahuoneesta nousi rautaputkiliittymä ylös asuinkerroksiin. Remppa lähti etenemään tästä liittymästä kaupungin liittymään. Myös kaikki kellarin lattiakaivot ja käsienpesuallasliittymä sukitettiin tietysti.

Kellari pysyi yllättävän siistinä koko työmaan ajan. Tavarat saivat pääosin olla paikoillaan, ne vain peitettiin muovilla, jotta mahdollinen leikkauspöly ei tarttuisi ja kerääntyisi tavaroiden päälle.
Työmiehet myös siivosivat jälkensä ja veivät roskat mennessään, eli kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen työn suorittajiin.

Viemäri videoitiin asennuksen tarkistamiseksi. Kuvat kertovat, että periaatteessa voisi kuvitella kaiken olevan kunnossa putkien sisällä. Eniten kiinnosti liittymät (haarat) ja se meidän tukossa ollut ongelmapaikkamme. Siinä oli betoniputken sisälle päässyt tunkeutumaan raidan juurakkoa ja sen saneeraajat saivat kaivettua ulos putkesta. Putki vaikutti muuten ehjältä. Se ei ainakaan estänyt sukitusta, eikä juurakon kohdasta ole jäänyt näkyvää jälkeä myöskään videolle. Kaikki röörit on auki ja sikäli siis kaikki kunnossa.

Seuraavaksi on mietinnän alla vesijohdon liittymän saneeraus.

Alla tunnelmakuvia sukitetusta viemäristä:


Haarotuskappale 10 cm päässä lattiakaivosta.
Tämä siistittiin myöhemmin.

Lattiakaivon liittymä, Mustalla muovilla tilapäisesti tukittu.
 Tämä saattaisi olla juurien vaurioittama kohta.
Nyt kuitenkin putki on kovaa muovia, joten juuristo
ei enää pääse tunkeutumaan putkeen.
Käsienpesualtaan liittymä, (oletan).
 Liittymä kaupungin viemäriverkkoon. Eli sukitus päättyy.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Verhokotelo kevytrakenteiseen seinään

Rakensin  yksinkertaisen verhokotelon seinään, jonka pintalevynä oli ohuehko lastulevy. Seinälevyn takana oli vain 2x2 tuuman koolaus ja lisäeristysvillat. Vastaavan kiinnitysongelman aiheuttaa myös kipsilevyseinä.

Jos verhokoteloon asennettuun verhotankoon aikoo ripustaa raskaat verhot, ohuet seinämateriaalit eivät tahdo kestää kotelon ja asennuksen painoa. Mukaan on huomioitava (kuten tässä tapauksessa) säleverhojen käyttö joka rasittaa verhon kiinnityksen sitä päätä, jossa sälekaihtimen mekaniikka sijaitsee.

Hommaan käytin työkaluina kääntöpöytäsahaa, rautasahaa, käsiporaa, akkuruuviväännintä,  suorakulmaa ja vatupassia.
Tarvikkeina: mitallistettua, kakkosnelosta (4,5 x 95 cm), 4,5 x 2,2 cm puurimaa, 9 x 2,2 cm höylättyä lautaa, ruuveja kiinnitykseen (80mm, 50mm ja 30mm pituuksia senkkikannalla). Verhokotelon etulevy on valmiiksi maalattua lastulevyä jonka sahautin mittoihin. Levyn näkyvään reunaan tarvitaa kuumaliima-melamiininauhaa tai sitten reuna on paklattava ja maalattava.

Kuvassa näkyy kotelon rakenne ja oleellisia yksityiskohtia. Kotelon korkeus seinän suunnassa oli 35 cm ja kotelon syvyydeksi päätettiin laittaa tuon koolingin ja riman yhteissyvyys joka on 95+22mm eli  117 mm. Tilantarve on otettava huomioon sen mukaan millainen verhosysteemi koteloon on tarkoitus asentaa. Kaksikiskoinenkin ratkaisu mahtuu tähän tilaan ilman säleverhoa.

Ohutta seinälevyä varten tarvittiin kaksi seinän pohjakoolauksen ylittävää rimaa keskivaiheille, seinäkoolinkien kohdalle kiinnitettyinä. Päätypuut on kiinnitetty seinään molemmissa päissä.
Päätyihin tuleviin korkokoolingin pätkiin kiinnitin ensin riman pätkät ja keskelle tulevien  pystykoolinkien kiinnitystä varten porasin syvät ja laajat reijät (ruuvivääntimen kärkeä pitelevän jatkokappaleen on mahduttava syvälle reikään) reijän halkaisija on yli 10 mm. Kiinnitystä varten on puuta jätettävä reijän pohjalle riittävästi.  

Ensin kiinnitin kattoon laudan, kotelon pintatason etäisyyteen (huomioi että eteen tulee kotelon etulevy joka kiinnitetään tähän alusrakenteeseen). Kun ensin kiinnittää avuksi päätykoolit, se antaa suoraan oikean etutason.  Päätykoolien yläpuolelle tulee etulevyn kiinnitystä varten kattoa vasten ylälauta. Kokeilin etäisyyden pienellä laudanpätkällä, koska päätykoolit on hyvä kiinnittää ensi. Pitkä kattolauta on sitten helppo kiinnittää kun sen voi laittaa koolingin ja katon väliin jääviin koloihin kiinnityksen ajaksi.
Kun rungon päätykoolit on kiinni, niihin kannattaa heti kiinnittää alalauta joka antaa alareunan tason. Keskikoolingit kiinnitin 80mm ruuveilla pitkiin poikkirimoihin. Niiden kohdalla tarvittiin oikaisukorotukseen aputikkuja kuten ensimmäisessä kuvasta näkyy.

 Tässä kuvassa näkyy kotelon tukiosa koko pituudeltaan. 

Ennen kun peitelevy kiinnitetään paikoilleen, kannattaa porata levyn kiinnitystä varten reijät oikeille kohdin levyä, sekä kuumaliimata melamiini-peitenauha näkyvään alareunaan. Kuumaliimaus suoritetaan silitysraudalla (silkki-lämpötila), silitysraudan ja melamiinin väliin kannattaa laittaa leivinpaperia. Melamiininauha on syytä myös katkaista heti suurin piirtein oikeaan mittaan (+ ylimenovarat). Samoin kannattaa melammini-nauha kiinnittää silityksen ajaksi, molemmista päistä vaikka ilmastointiteipillä väliaikaisesti paikalleen. Kiinnityksen aikana on hankala paimentaa kiemustelevaa nauhaa. Kiinnitys on viisainta aloittaa keskeltä vuoroin molempiin päätysuuntiin, näin nauha pysyy paremmin paikoillaan ja sen saa liimattua täsmällisemmin paikoilleen. Kun nauhan keskusosa on liimattu, teipit voi poistaa ja jatkaa päätyosien liimausta. Varokaa sotkemasta silitysrautaa ilmastointiteippiin, kyllä melamiin pysyy väliaikaisesti kauempaakin liimattuna paikoillaan tuossa vaiheessa. Nauhaa jätetään molemmille puolin (myös reunan leveyssuuntaan) ylimääräistä, koska liian nauhan voi leikata viimeistelyvaiheessa pois.  Kun nauha näyttäisi olevan kiinni, kannattaa reunoista testata, onko kiinnitys onnistunut joka paikasta. Reunaa rapsuttelemalla kuulee äänestä, jos nauhan alla on ilmaa. Irti olevat kohdat on silitettävä uudestaan, kunnes ne tarttuvat puuhun.

Valmis verhokotelo ja säleverho asennettuna. Ikkunasta puuttuu vielä kangasverhot jotka vedetään säleverhojen päälle. Kattolista on vielä irti ja verhokotelon peitelevyn ja katon rajaa tulee siistimään kapea, valkoinen kulmalista.

Kurkistus verhokotelon alle. N. 12 x 12 cm:n tilassa näkyy lautaan, kangasverhoja varten kiinnitetty verhotanko ja säleverhon kiinnitys. Säleverhon kiinnittämiseksi tarvittiin vielä yksi säleverhon pituinen rima yli seinäkoolien. Jos alalauta olisi ollut leveämpi, ei tuota lisärimaa olisi tarvittu. Nyt kuitenkin on teoreettinen mahdollisuus, esim. imuroida patterisuulakkeella verhokotelosta pölyt.
Koska tila on ahdas, verhotankojen kiinnitys on tehtävä ennen etulevyn kiinnitystä. Ja jos haluaa olla kaukokatseinen, etulevy on hyvä suunnitella irroitettavaksi. Ruuvit voi kevyesti senkata (upottaa) ja kannat viimeistelymaalata valkoiseksi. Koska tässä tapauksessa kotelo on seinästä seinään, sen eteen tulee sivuseinien kattolistat. Samoin kattoon kotelon eteen, on meidän tapauksessa, ruuvikiinnitettävä, irroitettava kapea kattolista.






maanantai 18. tammikuuta 2016

Betonilaituri savipohjalle

Betonilaiturin pystyy rakentamaan saviseenkin rantaan "kelluvana".
Tämän ohjeen myötä en takaa, että laituri pysyy suorana tai murtumatta routimistilanteissa, tai estää sen kellumisen veden noustessa mutta ainakin se antaa yhden idean saven päälle rakentamiseen.
Oma laiturini on pysynyt paikoillaan ainakin viisi vuotta ilman murtumia tai liikkumista paikaltaan.

Rakennustöihin tarvitsin lapion, rautakangen, vasaran, lekan (paalutukseen), käsisirkkelin, pöytäsahan (tai sahan), lautaa muottiin + koolinkia lautamuotin tukemiseen, sekä kestopuu-pilareita  tai kuorittuja kuusenrunkoja (n. 12 x 12cm paksuja paalutukseen),  nauloja, betonirautaa (10-12 mm), kulmahiomakoneen (tai rautasahan), sepeliä kuopan pohjalle eristämään betonivalu savesta ja estämään betonin valuminen pohjan kautta ulos muotista. Tyrox- tai uretaanilevyä kevennykseen. Niin ja tietenkin runsaasti betonia pumppuvaluna, jotta valua voi ohjata ja säädellä.

Matemaattisesti laiturin rakennetta tulee tarkastella massojen suhteella jossa laiturin painon pitäisi osittain saavuttaa syrjäytyvän maamassan paino, joten laituri ikäänkuin osittain kelluu maamassan päällä. Ankkurointi (liikkumisen esto) kannattaa tehdä myös huolella.

Itse ratkaisin ongelman, laskemalla maamassanpainon vastaavan suurin piirtein betonin painoa ja kaivoin laiturille kivijalkakuopan joka vastasi laskemaani laiturin osittaispainoa ja syrjäytyvän vesimassan painoa. Ilman kevennystä laiturikuoppa olisi tasan laiturin syvyinen mutta siinähän ei olisi mitään järkeä. Joten laituria täytyi keventää. Yksi mahdollisuus on tehdä laiturista osittain ontto. Tähän minulla ei ollut mahdollisuuksia, koska betonista olisi pitänyt saada vesitiivis, joten korvasin ilmatilan uretaanimuovilevyillä. Tyrox-levy käy yhtä hyvin. Se taitaa olla jopa kevyempää kuin uretaanilevy. Yksi kevennysmateriaali voisi olla lekasora eli kevytsora, se tosin vettyy ja sen kautta saa veden painon.

Laiturin ulkoreunat, pohja ja pinta on vahvistettava betoniraudoituksella. Näin syntyy "laatikko" joka on joka suuntaan jäykkä.
Omassa konstruktiossa jätin laiturin keskelle vielä yhden raudoitetun seinän pituussuuntaan, jäykkyyden maksimoimiseksi.

Tässä kuvassa näkyy muotti ennen raudoitusta. Pohjalle laitoin aluksi kiviä jotka antavat hyvää ankkurointipintaa ja niiden päälle sepeliä, varsinkin reunoille estämään valubetonin karkaamisen. Laudoituksen oikeassa reunassa näkyy vaaituslanka joka näyttää muotille vaakatason. Vastaava vaaitus on myös vasemmassa reunassa joka ei näy kuvassa. Sensijaan vasemmalla näkyy irtonainen työskentelylankku, koska valun ja muotin päällä pitää pystyä kulkemaan koko työn ajan. Oikealla näkyvä harmaa koolinki on muotin tuki joka on kiinni pystykooleissa. Se estää  muotia pullistumasta ulos, kun betonimassaa  lasketaan muottiin.
Väliseinä keskelle, muodostui uretaanilevypinkkojen väliin. Valuvaiheessa oli seistävä uretaanipinojen päällä, etteivät ne päässeet liikkumaan betonimassan paineesta. Lukitsin ne pystysuuntaan vielä betonirautoja pinon läpi työntämällä.
Jotta uretaani tai tyroxpino ei pääse tunkemaan ulos muotista, on laudoituksen yli syytä naulata muutama koolinki joiden avulla voi rakentaa alaspäin puristuksen tyrox/uretaanipinoille. Puristusapuina koolinkien välissä voi käyttää kiviä, jolloin ne saavat jäädä laiturin pintabetonin sisälle sellaisinaan. Puupuristimet on vaikea saada pois betonin sisältä ja pintaan syntyneet aukot täytyy paikata. Tietysti koolingin päät voi sahata poikki mutta ne ovat ruman näköisiä jos pinta jää näkyville. Ei hyvä juttu mutta mahdolinen.


Ulkolaudoituksen tein hieman alaspäin leveneväksi ja kiinnitin sen savipohjaan itse junttaamiini kuusitolppiin. Tolppia oli joka kulmassa neljä ja varmistimena pari tolpparyhmää vielä keskellä. Näin uskon varmistaneeni, että betonilaituri ei liiku saven päällä esimerkiksi jäiden paineesta (ainakaan kovin helposti). Samalla paalutus toimii tukena routimisen liikkeitten rajoittamiseksi ja pitää laiturin kiinni pohjassa kun vesi nousee. Lukitsemisen paalutukseen voi tehdä sitomalla vankasti raudoitus niihin paaluihin, jotka jääävät betonin sisään. Tyrox ja uretaani toimivat hyvinä kylmäsillan katkaisijoina joten kylmä ei pääse betonin kautta laiturin alle jäätämään maaperää.

Sitten vaan betonia paikalle ja muotti täyteen. Valu oli suoritettva matalan veden aikaan. Koska valu tehdään kerroksina ja tyrox-levyt on saatava "uppoamaan" alemman, pohjaosan betonivalun päälle, veden täyttämässä muotissa tehtävä muodostuu mahdottomaksi.
Ensi ohut kerros pohjalle (n. 20 cm vähintään) siten, että raudoitus peittyy reilusti (raudoituksen tulee jäädä mahdollisimman keskelle betonimassaa). Tämän jälkeen lisätään tyrox-palat siten, että reunavaluille jää hyvät tilat raudoituksineen. Kevennystäytettä ei saa missään nimessä laittaa kiinni raudoitukseen, koska sen jälkeen raudoitus jää osittain betonin ulkopuolelle ja menettää merkityksensä ja ruostuu hyvin nopesti. Betoni valua jatketaan, kun kevennysmateriaali on kaikki paikoillaan. Pinnalle täytyy jäädä myös vahva betonikerros raudoituksineen. Pintaraudoituksen tulee olla irtonainen verkko, joka upotetaan pintavalun keskelle syvyyssuuntaan. Kevennysmateriaalia ei muuten saada (verkon kiinteästi päällä ollessa) valun aikana paikoilleen muotin ja laiturin sisään.

Viimeistelyksi keräsin kiviä laiturin ympärille, eritoten aallonmurtajaksi mutta myös lisämaamassaksi. Alla periaatepiirros rakennelmasta - päältä ja sivusta katsottuna.



Kuvassa raudoitus on esitetty punaruskealla. Raudoituksen tukevuus on syytä mitottaa mieluummin yli kuin alle. Jäämassat puristavat ja vääntävät laituria ja vesi saattaa kaivaa maata laiturin kärjen alta. Muuttuvat rasitukset voivat murtaa heppoisen rakenteen.
Kiviä on hyvä kerätä laiturin eteen ja sivulle aallonmurtajaksi. Vesi kovertaa rannassa maata mielellään. Kivet lisäävät myös maan painoa laiturin ympärillä, se taas auttaa laituria pysymään paikoillaan ja estää laiturin vajoamista saveen jos muu maamassa ohenee ympärillä.

.

Laituri valettuna. Muotti on edelleen ympärillä. Tässä tilanteessa vesi oli noussut n. 60 cm ja yli puolet laiturimassasta oli veden alla. Tällaisessa tilanteessa on merkittävää, että laiturin paino pitää sen edelleen pohjaan ankkuroituna. Laiturin massan tarkka laskenta ja paalutukseen kiinnittäminen auttaa myös tässä. Laituri ei siis saisi missään tapauksessa nousta kellumaan. Suomenlahdella vesi saattaa nousta jopa 1,5 metriä, eli silloin koko tämän laiturin betoniosuus on veden alla. Vedenpinnan vaihtelu on yleisesti 2 metriä, minimi ja maksimi korkeuksien välillä.

Jos haluat tarkempaa tietoa ja laskentakaavoja rakenteitten kevennyksestä pehmeiden maamassojen päälle rakennettaessa (pohjaveden ylä ja alapuolelle), siihen antaa yksityiskohtaisia neuvoja "Liikenneviraston ohjeita 5/2010  Kevennysrakenteiden suunnittelu".
http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lo_2011-05_kevennysrakenteiden_suunnittelu_web.pdf


Betonilaiturin päälle rakensin vielä puisen kävelysillan, ulkonäkösyistä. Kävelysillan kiinnitin tukevasti betoniin, sillä korkeimmillaan meri vie irtonaiset puurakenteet syysmyrskyissä. Vasemmalle jatkuu kävelysilta joka vie ponttoonilaiturille, oikealla näkyvä kävelysilta jatkuu maihin, nousuveden "kahluukorkeuden" yläpuolelle. Korkean veden aikaan betoninen osa laiturista on ikäänkuin suuri laituripilari.

Salaman iskun vaikutus sähkökaapeleihin

Muutama vuosi takaperin, salama iski kesämökillämme rantakoivuun.
Rantakoivun ohi n. viiden metrin päässä luikerteli työmaaroikka johon salama johtui seuraavanlaisin seuraamuksin.

Roikan vieressä oli istutettu syreenin taimi joka kimposi ylös kuopastaan. Koko 230 voltin roikka paloi n. 20 cm:n pituisiksi pätkiksi jakorasialle asti. Jakorasia räjähti ja salaman jännite jatkoi matkaa talon päävaroketaululle jossa se räjäytti sulakkeet posliinimurskaksi. Sähkötaulu oli maadotettu.
Lähiseudun mökeistä salaman jännite tyytyi vain polttamaan sulakkeita.

Ukonilman aikaan, olin katkaissut mökin sähköt pääkatkaisijasta ja irroitellut sähkölaitteet pistokkeistaan. Tämä ja maadotukset, esti mökin laitteiden vahingoittumisen. 

Koivun kaarna kuoroiutui parin metrin matkalta. Tämä ei ole koivun kannalta terveellistä.

Jakorasia joka sijaitsi n. 25 metrin päässä, räjähti kappaleiksi ja osat sinkoutuivat metrien päähän. Koko 230v johto näytti kadonneen taivaan tuuliin.  20 cm:n palasia löytyi sittemmin sieltä sun täältä, johdon entisen kulkureitin varrelta. 3-vaihe-voimajohto oli säilynyt vaurioittumattomana.

Sulakekaapin sisältä löytyi posliinisepeliä. Taulun sulakkeista ja sulakepohjista suuri osa oli murskaantunut. Kaikki piti vahtaa uusiksi. Itse taulu ja sen johdotus oli säilynyt vahingoittumattomana ilmeisesti maadotuksen ansiosta. Maadotus oli purkanut ylimääräistä jännitettä maahan. 

Salama saattaa sytyttää talon myös palamaan kulkeutuessaan sähköjohtoja pitkin taloon tai iskiessään esim. TV-antenniin. Talon sähköjohdot kuumenevat ja rasiat paukkuvat. Rasioihin liitetyt sähkölaitteet myös vaurioituvat. TV-antenni kannattaa muistaa irroittaa TV:stä ukonilman aikana.

Olin aikoinani Sähkö-Puoti nimisessä firmassa töissä ja avustin vastaavan tapauksen jäljiltä omakotitalon sähköjohtojen uusinnassa. Kaikki talon sähköjohdot olivat salaman iskusta hapertaneet eristeensä ja rasiat olivat mustuneet ylijännitteen seurauksena. Kaikki jouduttiin uusimaan. Näin pahasti ei onneksi mökillemme käynyt.

Salamaniskun vaikutuksilta voi suojata talonsa, maadoittamalla sähköjohdotus ja taulut huolella. Nimenomaan katolla oleva TV/radioantenni on syytä maadottaa huolella ja asiantuntevasti.

torstai 31. joulukuuta 2015

Keittiökaapiston riippuva asennus

Keittiökalusteet olivat aikansa eläneet ja ne päätettiin vaihtaa uusiin.
Ongelmia tuli, kun hyllytavarana ei saatu mitä haluttiin. Räätälöityihin kaapistoihin ei ollut varaa.
Vaatimuksina oli: läpiantokaappi lasiovilla ja yläkulmakaappi samaan henkeen lasitettuna. Läpiantokaapin piti olla tietysti ilman välitukipuita.

Ikean kaapisto valittiin lähtökohdaksi ja siitä sitten tuunattiin kaapit noiden vaatimusten mukaan.
Valmiskaapit eivät olleet läpiantokaappeja, eikä kulmakaapissa ollut lasiovia. Yläkaapistoa ei oltu suunniteltu ripustettavaksi. Nämä ominaisuudet oli sitten rakennettava vaatimusten mukaisiksi ja varmistettava, että kaapit kestävät ripustuksen painon sisältöineen.

Työkaluja tarvittiin: akkuporakone, ruuvimeisseleitä tai ruuviväännin, kiintoavainsarja pulteille, rautasaha, silitysrauta hyllyreunanauhan kuumaliimaukseen.

Ikean kaapiston koossapysyminen perustuu suurelta osin takaseinälevyyn joka piti läpiantokaapistossa poistaa. Myös kulmakaappi oli kahdelta suunnalta takaseinällinen. Siitä poistettiin toinen seinä. Tuuletinkaappiin jäi takaseinä, koska sen sisus ei kaivannut esittelyä. Kuvassa näkyy kaappien katolla musta, läpipultattu kulmarauta joka pitää kannatuksen tasaisena ja jakaa ripustuksen voimaa tuuletinkaapin kattolevyssä.

Tämä kuva on "takaseinien" puolelta. Hyllyjen reunat oli "nauhoitettava" valkoiseksi reunanauhalla ja takaseinien tilalle kiinnitettiin saranalliset lasiovet. Tässä on asennettu tukien päälle kulmakaappi ja yksi seuraava läpiantokaapi. Kulmakaappiin tuli kaksi ovea, toinen niistä on paikoillaan.

 Tässä vaiheessa keskelle on asennettu tuuletinkaappi jonka takaseinään kiinnitettin kiiltävä valkoinen ovilevy (sininen on suojamuovi). Kaapit kiinnitettiin toisiinsa seinistään ja katolle asennettiin lisäksi kulmarauta. Pöytälevy oli sahattu tehtaalla liian pitkäksi ja se jouduttiin lyhennyttämään. Koska alakaapistossa oli ruma takaseinälevytys, se peitettiin kiiltävillä peitelevyillä. Kaapisto seisoo vielä alapuolelta tuettuna, koska ripustusta ei ole tehty.

Alatukien poistamiseksi tarvittiin tuuletinkaappiin vankka ripustus. Ripustus tehtiin neljällä 10 mm:n jengtangolla jotka kiinnitettiin yläpäästä kattoon vahvoilla ankkuripulteilla. Pultin kierre liitettiin jengatankoon jatkoholkilla. Kattomateriaalin ja rakenteen kestävyys on syytä tarkistaa jo keittiösuunnitteluvaiheessa. Tuuletin liitettiin ulos menevään tuuletusputkeen. Oikealla näkyy yläkaapiston päätylevy. Sen tarkoitus on lähinnä pitää kaapisto ojennuksessa paikoillaan ja tukea viimeistä kaappia. Ripustusta suunniteltaessa on hyvä muistaa, että kaapiston sisällä olevat astiat painavat melkoisesti. Tässä tapauksessa kyseessä on lasitavara.

Jengatangot päälystettiin siisteiksi alumiiniputkilla. Kaapin päälle piiloon, vedettiin johtokouruissa
kaappien valot.

Tuuletinkaapin ripustuksen kiinnitys kaapin katossa. Jengatangot kiinnittyvät kulmarautoihin, jolloin saatiin seinästä lisää tukevaa ripustuspintaa.Katto ei olisi ripustusta yksin kestänyt. Tuuletinkaappi kannattelee yksin koko kaapiston keskiosaa ja kannatus jakaantuu katolle pultatulla kulmaraudalla.

Ripustuksen suunnitteluvaiheessa on tärkeää tutkia katon rakenteen kestävyys. Ankkuripultti on vahva mutta kattomateriaalli saattaa murentua tai rakenne olla liian heikko kannattamaan raskaita kaapistoja.  Ankkuripultin häntään on kiinnitetty kierretanko jatko-osalla. Mutteri kuuluu ankkuriosaan. Kiinnityksen voi viimeistellä valkoisella prikalla tai pyöräyttämällä Teramassaa katon ja pultin rajaan. Tässä kiinnitys on niin siisti, että se ei kaipaa mitään.
 
Kaapiston ripustusta varten kaappirivin kattoihin kiinnitettiin kulmarauta joka piti kaapit linjassa ja jakoi ripustusvoiman tasaisemmin kaapeille. Tässä valokaapelit ja tuulettimen sähköjohto kulkevat rinnan kulmaraudan kanssa. 
Kaapiston katolle kiinnitetty 3x3 cm:n kulmarauta pitää kaapiston ripustuksen ryhdissä ja jakaa ripustuksen painoa. Jokaiseen kaappiin on läpipultit ja sisäpuolella leveä prikka painoa tasaamassa. Lastulevy ei ole kovinkaan kestävä materiaali. 

Kulmakaapin sisäkulmaan asennettiin myös lasiovi. Koska kulmakaapin aukko oli hieman liian leveä vakio-ovelle, oven saranareunaan kiinnitettiin valkoinen lista.

Kaapiston ripustus ja ovitus valmiina. Lopuksi poistettiin siniset suojamuovit.
Alakaapisto on vakiotavaraa ja toimii sellaisenaan. Vain kiiltävät taustalevyt kiinnitettiin takaseinien siistimiseksi "läpianto-osan" alakaappeihin. Sitten vain kahvinkeittoon. Piirakka on jo valmiina odottamassa.



maanantai 28. joulukuuta 2015

Rantavaja valmistuu ja maalataan

Seuraavana kesänä rantavaja valmistuu maalauksineen 15.8.08

Meillä oli huono onni laiturin kanssa edellisenä talvena sillä se oli keväällä kadonnut rannasta. Ensitöikseen piti tilata uusi laituri. Onneksi erilaisia pikkutöitä riitti tehtäväksi, koska materiaalikuljetukset ilman laituria olisivat olleet todella haasteellisia.
Oli pärjätättävä niillä materiaaleilla mitä käsillä oli.
Aluksi tein ilmastointiaukon varastorakennuksen sisätilan ja ulkotilan välille. Se piti porata 100mm aukoksi seinärakenteiden läpi. Ensin piti väin löytää sellainen kohta jossa ei osuta kannattavaan palkkiin tai vaakakoolaukseen. 100mm:n muoviputki läpi, venttiili sisäpuolelle ja ritilä ulkopuolelle.
Ovikin oli jo työmalla joten sen pystyin asentamaan. Materiaalia oli myös lattiaan ja portaikkoon.

Ilma suosi rakennustöitä keväällä mutta sitten alkoivat sateet. Sopivasti juuri kun maalaustyöt olisivat alkaneet.
Kaikkiin pintoihin valittiin paras mahdollinen (kestävin) maali, joka oli maalarien suositusten mukaan pellavaöljypohjainen öljymaali. Kallis kuin mikä mutta näissä merenrantaolosuhteissa ei kannattaisi säästellä jos aikoi pitää rakennuksen kunnossa. Sen pitäisi kestää säätä ja torjua hometta ja sammalta. Hm... tähän voimme palata myöhemmin.


Hannu Kuukkanen uiskentelemassa rakennusurakan tauolla Suomenlahdessa
.

Ovessa oli trukin aiheuttama kolhu joten soitto tehtaalle josta saapui korjaajamies paikalle.

Venttiili oven yläpuolella. Korvausilma tulee oven kynnyksen alta
.

Sisäseinät päällystettiin kosteuden kestävällä kipsilevyllä. Sateiden aikaan oli aikaa loveta kipsilevyt kiertämään kattopalkkeja.

Seinät pohjustettiin Prelin primerilla. Se oli mattamaali ja seinät näyttivät upeilta. Se täytyi tosin päällemaalata Linalilla joka oli kiiltävää. Jonkin verran auttoi maalin mattaus lisäaineella.Mattapinnalla on ikävä ominaisuus kerätä pölyä ja pöly on metsässä pääasiassa siitepölyä. Siitepöly taas homehtuu kosteissa oloissa. Tämä tarkoittaa mustia pisteitä seinissä ja katossa joita täytyy pestä parin vuoden välein.

Pintaverhous on tehty ja sisämaalaukset oli hyvä tehdä kun ulkona satoi. Vihreä muovikate on suojaamassa maalattuja seiniä myrskyisiltä vaakasateilta.

Pohjamaali on paikoillaan. Kaiteet on suojattu muovein sateista johtuen. Maalaustelineen ylälava on purettu kuvauksen tieltä. Ikkunoissa on sanomalehteä suojaamassa maaliroiskeilta..

Sisätila maalattiin matta Linalilla.

Tyttärenir Maria maalaa seinää terassilla. Ensimmäinen pintamaalikerros oli liian vihreä joten seuraava maalierä taitettiin enemmän harmaaksi.

Terassi on maalattu sisäpuolelta. Lattiat on painekyllästettyä terassilautaa.

Sisätila nähtynä ikkunan kautta. Lattia on sivelty kolmeen kertaan venelakalla.

Terassi länteen. Portaat vievät alas rannalle.

Öljymaali kuivui useita päiviä. Koko maalausoperaatio kesti useita viikkoja. Vesien hallituksi poistamiseksi katolta asennettiin heti räystäskourut ja syöksyputket jotka vievät veden hiekan alla rannalle. Mussa tapauksessa vesi olisi vienyt kivijalan suojaksi tuodun hiekan mennessään..

Kävelysilta etelään. Rinteen jyrkkyydestä johtuen sillan jatkeena on portaat.

Rakennustarkastus on suoritettu ja rakennus on hyväksytty. Max Sundman toimi Sipoon rakennustarkastajana (vasemmalla) ja oikealla on Ilkka Heinonen, vastaava mestari ja rakennesuunnittelija.

Voit verrata suunnitteluvaiheen mallinnusta 3D animaationa (6Mt AVI), tai verrata rakennusta värimalliin. Huomaa, että portaikkoa on kavennettu, eli mallinnuksesta oli jotain hyötyäkin.