Kivijalkojen päälle rakennettiin ensin pohjapalkisto. Jännevälit olivat melko suuret, kolme metriä pisimmillään, joten näin pitkille jänteille pääpalkit oli kolminkertaistettava. Ne joutuisivat kannattamaan suurimman kuorman; seinäraknteet, ikkunat ja kattokuorman mahdollisine tuulineen ja lumineen. Lyhyemmille jänneväleille riitti kaksinkertainen palkitus. Rakennusinsinööri Ilkka Heinonen teki lujuuslaskelmat yhteistyössä Kauko Koutaniemen kanssa.
Materiaali oli 5 x 20 cm painekyllästettyä lankkua naulattuna rinnatusten koko matkaltaan.Toisiopalkkien väli oli 60cm rakennustandardien mukaan. Kaikki pohjakannattimet olivat painekyllästettyä puuta, merenrannan jatkuvaa kosteutta vastustamaan. Vaikka tuuletustila oli korkeahko, mereltä tulee tuulen mukana aina kosteutta. Varsinkin syksyllä ja tuulisina kesäpäivinäkin. Kuivumaton kosteus taas aiheuttaa homehtumista ja lahovaurioita.
Työkaluina rakennustöissä oli vasaran, poran, ruuvivääntimen, vatupassin, sahan ja suorakulman lisäksi sahapöytä aivan ehdoton apuri. Kaikki tasamittainen materiaali oli helppo sahata määrämittaan stopparien avulla ja lautojen päät olivat aina suorat. Sirkkelikin soi runsaasti työmaalla.
Pohjarakenne alkuvaiheessaan. Kaikki primääripalkit (suurimmalle rasitukselle joutuvat) ja osa sekundääripalkeista (kevyemmän rasituksen kantavat palkit) on paikoillaan. 
Tässä näkyy pystypalkin ja peruskannatinpalkkien välinen liitos joka on vahvistettu ruostumattomasta teräksestä valmistetulla kulmakappaleella. Painekyllästetyssä puussa ei kestä sinkitty kulmarauta. Huomaa myös eristelevy (kattohuopaa) puupalkin ja kivijalan välissä. Se pysäyttää kosteuden jota aina tihkuu kivijalasta. Kaikki palkit oli myös lukittu kivijalkaan.
Ensin naulattiin toisiopalkit paikoilleen ja sen jälkeen jokainen kiinnitys vahvistettiin ruostumattomilla päätykannakkeilla. Naulaus on tietysti ruostumatonta terästä sekin.
Sisätilan huoneen seinä vaati oman kannatuspalkkinsa (pystykooleihin pystyyn kiinnitetty, muut vaakalaudat ovat irtonaisia kävelylautoja tai muuta rakennusmateriaalia).
Rungon luuranko alkoi saada talon muotoja pikku hiljaa. Puumateriaalin sadesuojina toimineet pressut olivat joko lautakasojen katteina tai muuta rakennusmateriaalia suojaamassa. Suomen kesä tahtoo olla aina jonkin verran sateinen. Merivesi myös nousi, tuulen ja sateiden ansiosta metrin verran, joten lautatavaraa oli siirrettävä kesken rakennustyömaan korkeammalle merenpinnasta.
Katon ulkoreunaa kiersi liimapuupalkit. Katon paino lepää niiden ja kuvan keskellä näkyvien paksusta vanerista koottujen kannatinpalkkien varassa. Myös harjapalkki tukeutuu pääosin näihin kannattimiin. Pohjoisessa ja keskellä vajaa, katon tueksi tuli lisäksi sisätilan seinän rakenteet.
Aumakatto saa muotonsa. Vaatii taitoa ja kokemusta ratkoa kaltevuudet ja tukirakenteiden sijoitus. Raystäiden osalle jatkuvat kattopalkit kevennettiin (kavennettiin) ulkonäkösyistä.
Jokainen katon palkki kiinnitettiin vankasti runkoon kulmakappaleilla. Merituulen kanssa ei kannata riskeerata hepposilla kiinnityksillä. Ilkka totesikin, että tästä lähtee tuulen mukaan kokonaisena koko mökki, eikä pelkkä katto.
Aumakaton rakenne sisäpuoleta nähtynä. Tässä näkyy yksi vaneripalkki jonka päällä nojaa aumakaton harjapalkki.
Runko on valmis. Vaja luoteiskulmasta kuvattuna. Reivilaudat (vinot laudat) ovat tarpeen pitämään rakennuksen ajan pystypalkit suorassakulmassa. Katolle on jo levitetty kattohuopa. Se oli pakko tehdä mahdollisimman varhain, koska kesä oli sateinen.
Tuulensuojalevyt on asennettu paikoilleen. Lopullinen seinien reivaus on tässä alkuvaiheessaan (vinolaudat).
Vastareiveiksi asennettiin sisäseinän puolelle metalliset lattaraudat. Ne veivät mahdollisimman vähän sisätilaa ja jäivät sisäseinälevyn taakse piiloon..
Aulis avustaa ikkunoiden asennuksessa.
Lopullinen reivilaudotus on kokonaan asennettuna. Ensimmäiset ikkunat ovat jo paikoillaan. Tuo vinolaudotus tukee rakennusta sivutuulten rasitukselta. Myös pelkkä talon paino saattaa aikaa myöten kallistella seiniä ilman vinolaudotuksen tukea.
Tässä kuvassa kaikki ikkunat on jo asennettu.
Kuvassa näkyy palahuopakaton tyyppi. Räystään reunaa kiertää huovan alle liimattu ja kiinnitetty reunapelti. Se suojaa kattorakenteita kapillaarivedeltä (vesi joka imeytyisi reunoista huovan alle), sekä mekaaniselta kulutukselta jonka esimerkiksi jäätyvät lumet aiheuttavat. Reunapellissä on n. kolmen neljän sentin tippalista joka ohjaa veden kauemmas räystäslaudoista. Pystyvuorilaudoitus koostuu kahdesta limittäisestä lautakerroksesta. Tässä alimmaista kerrosta on jo tehty pitkälle.
Pohjoisseinän vuorilaudoituksen aluslaudoitus on meneillään.
Syksyn ja talven koittaessa, pintavuorilauta on paikoillaan ainoastaan vajan sisäosassa. Ulkoseinät oli peitettävä talveksi sääsuojan alle. Tästä sitten jatkettiin seuraavana keväänä >
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti