Betonilaituri savipohjalle

Betonilaiturin pystyy rakentamaan saviseenkin rantaan "kelluvana".
Tämän ohjeen myötä en takaa, että laituri pysyy suorana tai murtumatta routimistilanteissa, tai estää sen kellumisen veden noustessa mutta ainakin se antaa yhden idean saven päälle rakentamiseen.
Oma laiturini on pysynyt paikoillaan ainakin seitsemän vuotta ilman murtumia tai liikkumista paikaltaan.

Rakennustöihin tarvitsin lapion, rautakangen, vasaran, lekan (paalutukseen), käsisirkkelin, pöytäsahan (tai sahan), lautaa muottiin + koolinkia lautamuotin tukemiseen, sekä kestopuu-pilareita  tai kuorittuja kuusenrunkoja (n. 12 x 12cm paksuja paalutukseen),  nauloja, betonirautaa (10-12 mm), kulmahiomakoneen (tai rautasahan), sepeliä kuopan pohjalle eristämään betonivalu savesta ja estämään betonin valuminen pohjan kautta ulos muotista. Tyrox- tai uretaanilevyä kevennykseen. Niin ja tietenkin runsaasti betonia pumppuvaluna, jotta valua voi ohjata ja säädellä.

Matemaattisesti laiturin rakennetta tulee tarkastella massojen suhteella jossa laiturin painon pitäisi osittain saavuttaa syrjäytyvän maamassan paino, joten laituri ikäänkuin osittain kelluu maamassan päällä. Ankkurointi (liikkumisen esto) kannattaa tehdä myös huolella.

Itse ratkaisin ongelman, laskemalla maamassanpainon vastaavan suurin piirtein betonin painoa ja kaivoin laiturille kivijalkakuopan joka vastasi laskemaani laiturin osittaispainoa ja syrjäytyvän vesimassan painoa. Ilman kevennystä laiturikuoppa olisi tasan laiturin syvyinen mutta siinähän ei olisi mitään järkeä. Joten laituria täytyi keventää. Yksi mahdollisuus on tehdä laiturista osittain ontto. Tähän minulla ei ollut mahdollisuuksia, koska betonista olisi pitänyt saada vesitiivis, joten korvasin ilmatilan uretaanimuovilevyillä. Tyrox-levy käy yhtä hyvin. Se taitaa olla jopa kevyempää kuin uretaanilevy. Yksi kevennysmateriaali voisi olla lekasora eli kevytsora, se tosin vettyy ja sen kautta saa veden painon.

Laiturin ulkoreunat, pohja ja pinta on vahvistettava betoniraudoituksella. Näin syntyy "laatikko" joka on joka suuntaan jäykkä.
Omassa konstruktiossa jätin laiturin keskelle vielä yhden raudoitetun seinän pituussuuntaan, jäykkyyden maksimoimiseksi.

Tässä kuvassa näkyy muotti ennen raudoitusta. Pohjalle laitoin aluksi kiviä jotka antavat hyvää ankkurointipintaa ja niiden päälle sepeliä, varsinkin reunoille estämään valubetonin karkaamisen. Laudoituksen oikeassa reunassa näkyy vaaituslanka joka näyttää muotille vaakatason. Vastaava vaaitus on myös vasemmassa reunassa joka ei näy kuvassa. Sensijaan vasemmalla näkyy irtonainen työskentelylankku, koska valun ja muotin päällä pitää pystyä kulkemaan koko työn ajan. Oikealla näkyvä harmaa koolinki on muotin tuki joka on kiinni pystykooleissa. Se estää  muotia pullistumasta ulos, kun betonimassaa  lasketaan muottiin.
Väliseinä keskelle, muodostui uretaanilevypinkkojen väliin. Valuvaiheessa oli seistävä uretaanipinojen päällä, etteivät ne päässeet liikkumaan betonimassan paineesta. Lukitsin ne pystysuuntaan vielä betonirautoja pinon läpi työntämällä.
Jotta uretaani tai tyroxpino ei pääse tunkemaan ulos muotista, on laudoituksen yli syytä naulata muutama koolinki joiden avulla voi rakentaa alaspäin puristuksen tyrox/uretaanipinoille. Puristusapuina koolinkien välissä voi käyttää kiviä, jolloin ne saavat jäädä laiturin pintabetonin sisälle sellaisinaan. Puupuristimet on vaikea saada pois betonin sisältä ja pintaan syntyneet aukot täytyy paikata. Tietysti koolingin päät voi sahata poikki mutta ne ovat ruman näköisiä jos pinta jää näkyville. Ei hyvä juttu mutta mahdolinen.

Ulkolaudoituksen tein hieman alaspäin leveneväksi ja kiinnitin sen savipohjaan itse junttaamiini kuusitolppiin. Tolppia oli joka kulmassa neljä ja varmistimena pari tolpparyhmää vielä keskellä. Näin uskon varmistaneeni, että betonilaituri ei liiku saven päällä esimerkiksi jäiden paineesta (ainakaan kovin helposti). Samalla paalutus toimii tukena routimisen liikkeitten rajoittamiseksi ja pitää laiturin kiinni pohjassa kun vesi nousee. Lukitsemisen paalutukseen voi tehdä sitomalla vankasti raudoitus niihin paaluihin, jotka jääävät betonin sisään. Tyrox ja uretaani toimivat hyvinä kylmäsillan katkaisijoina joten kylmä ei pääse betonin kautta laiturin alle jäätämään maaperää.

Sitten vaan betonia paikalle ja muotti täyteen. Valu oli suoritettava matalan veden aikaan. Koska valu tehdään kerroksina ja tyrox-levyt on saatava "uppoamaan" alemman, pohjaosan betonivalun päälle, veden täyttämässä muotissa tehtävä muodostuu mahdottomaksi.
Ensi ohut kerros pohjalle (n. 20 cm vähintään) siten, että raudoitus peittyy reilusti (raudoituksen tulee jäädä mahdollisimman keskelle betonimassaa). Tämän jälkeen lisätään tyrox-palat siten, että reunavaluille jää hyvät tilat raudoituksineen. Kevennystäytettä ei saa missään nimessä laittaa kiinni raudoitukseen, koska sen jälkeen raudoitus jää osittain betonin ulkopuolelle ja menettää merkityksensä ja ruostuu hyvin nopesti. Betoni valua jatketaan, kun kevennysmateriaali on kaikki paikoillaan. Pinnalle täytyy jäädä myös vahva betonikerros raudoituksineen. Pintaraudoituksen tulee olla irtonainen verkko, joka upotetaan pintavalun keskelle syvyyssuuntaan. Kevennysmateriaalia ei muuten saada (verkon kiinteästi päällä ollessa) valun aikana paikoilleen muotin ja laiturin sisään.

Viimeistelyksi keräsin kiviä laiturin ympärille, eritoten aallonmurtajaksi mutta myös lisämaamassaksi. Alla periaatepiirros rakennelmasta - päältä ja sivusta katsottuna.

Kuvassa raudoitus on esitetty punaruskealla. Raudoituksen tukevuus on syytä mitottaa mieluummin yli kuin alle. Jäämassat puristavat ja vääntävät laituria ja vesi saattaa kaivaa maata laiturin kärjen alta. Muuttuvat rasitukset voivat murtaa heppoisen rakenteen.
Kiviä on hyvä kerätä laiturin eteen ja sivulle aallonmurtajaksi. Vesi kovertaa rannassa maata mielellään. Kivet lisäävät myös maan painoa laiturin ympärillä, se taas auttaa laituria pysymään paikoillaan ja estää laiturin vajoamista saveen jos muu maamassa ohenee ympärillä.
.

Laituri valettuna. Muotti on edelleen ympärillä. Tässä tilanteessa vesi oli noussut n. 60 cm ja yli puolet laiturimassasta oli veden alla. Tällaisessa tilanteessa on merkittävää, että laiturin paino pitää sen edelleen pohjaan ankkuroituna. Laiturin massan tarkka laskenta ja paalutukseen kiinnittäminen auttaa myös tässä. Laituri ei siis saisi missään tapauksessa nousta kellumaan. Suomenlahdella vesi saattaa nousta jopa 1,5 metriä, eli silloin koko tämän laiturin betoniosuus on veden alla. Vedenpinnan vaihtelu on yleisesti 2 metriä, minimi ja maksimi korkeuksien välillä.

Jos haluat tarkempaa tietoa ja laskentakaavoja rakenteitten kevennyksestä pehmeiden maamassojen päälle rakennettaessa (pohjaveden ylä ja alapuolelle), siihen antaa yksityiskohtaisia neuvoja "Liikenneviraston ohjeita 5/2010  Kevennysrakenteiden suunnittelu".
http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lo_2011-05_kevennysrakenteiden_suunnittelu_web.pdf

Betonilaiturin päälle rakensin vielä puisen kävelysillan, ulkonäkösyistä. Kävelysillan kiinnitin tukevasti betoniin rankoilla kulmaraudoilla, sillä korkeimmillaan meri vie irtonaiset puurakenteet syysmyrskyissä. Vasemmalle jatkuu kävelysilta joka vie ponttoonilaiturille, oikealla näkyvä kävelysilta jatkuu maihin, nousuveden "kahluukorkeuden" yläpuolelle. Korkean veden aikaan betoninen osa laiturista on ikäänkuin suuri laituripilari.

 

Tässä tänä vuonna 2018 syksyllä otettu kuva nousuveden aikaan. Koko betonilaituriosuus on veden alla ja edelleen täysin suorassa vedenpinnan mukaan. Tällaisessa tilantessa laituri on kovimmillaan. Myrskyn, veden liikkeen, aaltovoima saattaisi irrottaa sen pohjasta. Siksi painoa pohjaa vasten pitää jättää reilusti mutta ei liikaa ja kiinnitys pohjaan juntattuihin paluihin tulee olla tukeva (betoni valun sisällä) . Yksi puukannen kiinnityskulmaraudoista näkyy betoniosan etupäässä veden alla. Puukannella päivystää sorsa- ja lokkipelottimena kumikäärme. Tuo iskuasento näyttää toimivan parhaiten. Käärme on sidottu lautaan ja tuettu rautalangalla. Vaikuttaa toimivan. Aiemmin laiturilta sai lakaista jatkuvasti sorsan ja loki öötiä. Tässä "pilkut" ovat kuivan ja kastuneen laudan värieroja - onneksi. Yllätimme tänä keväänä (2020) lokin nokkimasta kumikäärmettä. Käärmeen päässä on rautalankapiikki ja toivon mukaan lokki koki kovia ja pysyy vastaisuudessa, edelleen poissa, uhmaamasta piikkipäistä laiturivahtiamme.