Rantavajan kivijalka

Rantaan rakennettavan vajan perustaminen

Halusin suuren korkeuseron ja pitkän etäisyyden vuoksi mökkirantaamme varastovajan. Teetin siihen piirustukset ja hain asianomaisen rakennusluvan.

Maaperän koekaivauksessa (jonka tein yhden kulmapilarin laskettuun sijaintipaikkaan) kävin läpi maakerrostumia joista suurin osa oli kovaa save ja moreenia. Pinta oli tietysti täynnä rantapuiden juuria joita en voinut säästää mutta onneksi suuria pääjuuria ei tullut vastaan.

Jonkin matkaa (n. 70 cm) kuopasta alkoi tulla vastaan hiekkaa. Hiekkakerros ei ollut kovin paksu mutta maan kovuuden vuoksi päätin, että siitä hiekkakerroksesta tulisi pilarikuoppien syvyys. Ainakin se johtaisi mahdollisen liikkuvan veden pilarin alitse pois routimasta. Maalajien kaltevuus oli rantaan vievä.

 Kauko Koutaniemi mittasi vajan paikan asemapiirroksen mukaan.

Linjalaudat osoittivat vajan kulmapisteet ja niiden kautta vedettiin linjalangat vajan ääriviivoiksi.

Tässä on etummaiset kuopat syvyyksissään. Kasoissa oleva maa kertoo laadustaan paljon. Sekarakeista, saven sitomaa moreenia. Kuivana lähes betonin luokkaa. Poravasaraa kehiin.

Kuvassa yhden pilarin raudoitettu perustuksen valumuotti. Pohjalla näkyy sininen routalevy. Itse muotti on rakennettu vanerilevyistä ja tuettu lautakauluksin (3kpl n. 70cm:n korkuisessa muotissa). Ympärille asennettiin kiertävä tyrox-levyeriste ja sen ja maamassan väliin valutettiin Lekasoraa lisäroutasuojaksi. Raudoitus on 10mm:n harjaterästä. Raudat sidotaan muotoon snurrilangalla (rautalankaa). Rautojen päät kannattaa taivuttaa koukuiksi. Näin saadaan suurempi murtumalujuus valokselle, kun rauta ei pääse liikkumaan betonin sisällä.

Kaikki muotit ovat paikoillaan. Sitten tilaamaan betonia joka saapui paikalle ruiskuautolla. Saaresta kun on kysymys betoniauto oli tietysti vankan työlautan kannella. Letkua riitti joka muotille ja ylimääräinen betoni valettiin laiturin peruskiveksi. Yksi tai useampi varamuotti on aina hyvä olla olemassa liikabetonin hyötykäyttöön. Jos ei muuta niin laiturin tai poijjun ankkureiksi.

Matalin pilari on valettu valmiiksi linjakorkoonsa. Toista linjalankaa on siirretty työn vuoksi syrjään sivulinjasta. Lekapilarin sydän on raudoitettu 4 x 12 mm:n harjateräksellä (neliön muotoon) ja täytetty betonilla. Raudoituksessa on katsottava, että betonia tulee riittävästi raudan ja kosteutta imevän ulkopinnan väliin. Muussa tapauksessa rauta ruostuu. Lekaharkkokin imee vettä jos sen pintaa ei käsitellä vesitiiviiksi, esimerkiksi maalaamalla.

Kaikki pilarit on muurattu ja sydämet raudoitettu ja valettu umpeen. Lekaharkkojen välissä on myös kerrokset muurauslaastia. Pilareiden pinta slammattiin (siveltiin) viimeistelyvaiheessa laastilla yksivärisiksi. Maalaus olisi myös hyvä ratkaisu.
Pilarien ympärille, pintamaaksi tampattiin savea ja koko vajan alustan alueelle levitettiin 50mm:n styrox-levyt ja muovikalvo jonka päälle lapioitiin kuutioittain hiekkaa. Eipä routa vaivaa.

Tästä sitten jatkettiin seuraavana keväänä ylöspäin >